Il Fu Mattia Pascal

Hän kakkasi housuun elämänsä bussissa.
Vähätteli rakkauden puukkohyökkäystä sielunsa keskustelutilaisuuteen.

Hän ei löytänyt ratkaisua kestävyysvajeeseensa.
Hän ei onnistunut brändäämään itseään.
Hän ei siirtänyt tuotantoaan kaukoitään.

Hänen liikenteenohjausjärjestelmässään oli häiriö.
Hänen lähijunansa ovissa oli vikaa.

Hänen blogikirjoituksensa ymmärrettiin väärin.

Hän vakoili itseään Stasin piikkiin.
Hän ei ollut terävin natsi Luftwaffessa.

Kaikki pihatontut eivät olleet samassa myymälässä.
Posti ei kulkenut reunimmaiseen laatikkoon.

Hän ei ollut euromies.

uskoneltautus

hiipivä jokin olemattomuudessa,
liikkeen luonnottomuus. nyljetty itse, veristen käsien paikalla mädäntyneet aukot.
kuulin jonkun kuiskaavan korvaani jotain,
en ole varma mitä,
ikuisuus plus ikuisuus on yhtä kuin 3,3 nanosekuntia.
pluto ei ole enää planeetta, se on hauta
jonne ahdistuneiden ajatukset kaivetaan kuoleman jälkeen.
menen katsomaan täytettyä ruumistani luonnontieteellisen museon
paniikkihäiriöisten, kuolemanpelkoisten kompulsikkojen osastolle.