Friday, June 1, 2007
Lapsettomuus
Usein tuntuu siltä, että koska lapset ovat niin sympaattisia ja mainioita päiväkodissa, niitä ei tarvitse tehdä itse. Että se riittää, kun saa työkseen olla niiden kanssa 38 tuntia 15 minuuttia viikossa. Tavallaan saa siitä vastuusta tarpeekseen työajan puitteissa. Ja rakkaudesta myös. Olen tavannut aika paljon lapsettomia ihmisiä päivähoitoalalla. Ehkä minäkin jään sellaiseksi. Ehkä en.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
10 comments:
asiaa kannattaa harkita myös tältä kantilta: jos suutarin lapsella ei ole kenkiä, niin mitäs päiväkodin työntekijän lapsella ei ole?
itse olen kasvatuksen ammattilaisen lapsi ja kasvoin ihan kieroon, s*****a!
p.s. meidän lapsella on sentään asiat paremmin. häneltä voi tosin puuttua mainoksia ja äänikin saattaa olla vähän epäbalanssissa (esmes liikaa ylämiddleä). mutta se on pientä se.
jos nyt totta puhutaan niin kyllähän vanhempana oleminen on kuitenkin vielä jotain ihan muuta kuin hoitaminen. esmes pojan orastava oidipaalivaihe on näin äidille todella imarteleva...
mutta perustavaa laatua olevien kysymysten äärellä liikutaan! ja geeneistä ajatus kumpuaa. annan esimerkin itsestäni: en järjellä ajatellen (valvominen, mahdollinen koliikki, parisuhde ei kestä, rahat ei riitä jne jne jne) halua toista lasta. mutta kun naapurin perheeseen syntyi eilen tyttö (heillä on jo poika), olen kihissyt TAAS VAIHTEEKSI kateudesta...
no, onneksi k on päättänyt asian puolestani. tai no, onneksi ja onneksi. (v***u miksei se halunnut ajoissa toista?!?!?!?!)
Itsekästä tehdä lapsia varsinkin kateudesta. Muutenkin todella harvat ajattelee tätä asiaa globaalimmalta kannalta, tuijotetaan vaan sitä omaa napaa ja keskitytään oman suvun jatkamiseen - "no kyllä me nyt OMA lapsi halutaan!". Adoptio on mun mielestä nykyisin asian suhteen ehdottomasti järkevin vaihtoehto, mutta toisaalta myös melko ongelmallinen byrokratian ansiosta.
hyviä pointseja molemmilta.
petrus
toivottavasti tuo "itsekästä tehdä lapsia varsinkin kateudesta" ei kummunnut siitä, että kihisen kateudesta kun joillakin on 2 lasta yhden sijaan... halu saada lapsi on kuitenkin melkoisen geneettinen.en tosin tiedä krealin sukupuolta. asia on yleensä naiselle hieman erilainen kuin miehelle.
itse pidän kuitenkin myös adoptiota oivallisena tapana hankkia lapsi, naiseudestani huolimatta. en tosin näe adoptiota keinona poistaa globaali ongelma. kyllä sitä varten tarvitaan perhesuunnitteluvalistusta ja halpoja (mieluiten ilmaisia!) ehkäisyvälineitä.
kansainvälisisten adoptioiden etiikkaa voi myös kyseenalaistaa. ei ole valitettavasti välttämättä kauhean kivaa olla erilainen tässä "suvaitsevassa" suomessa. mutta toivottavasti ollaan menossa parempaan suuntaan.
sen sijaan en ymmärrä, miksi suomalaislapsia SIJOITETAAN kerta toisensa jälkeen sijoitusperheisiin. ja sit takas kotiin. ja sit takas sijoitukseen kun äiti retkahti taas. ja sit takas kotiin. kunnes äiti retkahtaa taas. olisi lapselle edukkaampaa, jos hänet voitaisiin jo pienenä adoptoida perheeseen, joka olisi rakastava ja PYSYVÄ. suomessa ajatellaan lastensuojelua vaativissa tilanteissa enemmän vanhemman kuin lapsen etua.
sijoitustakin vitkutetaan viimeiseen asti sen kalleuden vuoksi. no kuinkakohan kallista on sitten korjata fucked up -aikuisten aiheuttamia ongelmia? maksaa se terapia / rikollisuuskin. loppupeleissä vielä paljon enemmän kuin sijoittaminen.
kreal on mies.
now that explains a lot... ;)
Ymmärrän pointtisi osittain, lauralumikki. En vain itse allekirjoita sitä, että ihmiset olisivat täysin viettejensä ja geeniensä ohjailtavissa.
Ei ehkä osuvin analogia, mutta tuli ensin mieleen - Ihan samaa kuulee esim ylipainosta. Tyyppi istuu illat sohvalla, kattoo telkkaria ja päivän ravinto koostuu grilliruoasta, karkeista ja limppareista. Matkat taittuu joka paikkaan aina autolla tai bussilla, hikoileminen mistään syystä on tabu. Selityksenä tulee hyvin usein "No, meillä on tää suvussa, ei mahda mitään, mulla on vaan tällänen vartalotyyppi geenien takia" tai "Se on se ikä. Ylipaino vaan kuuluu ikään, niin se on meillä suvussa aina mennyt." Sen sijaan, että aktiivisesti tehtäisiin asialle jotain, vastuu heitetään geenien niskaan ja ongelmasta tehdään sellainen, että sen ratkaiseminen kuulostaa kenelle tahansa mahdottomalta. Mielestäni kovin passiivinen ja todella surullinen ihmiskäsitys.
Adoptiosta vielä sen verran, ettei se todellakaan paranna yksinään mitään ongelmia. Parempi tapa katsoa asiaa on mielestäni ajatella, että ainakaan osallistu ongelman pahentamiseen tekemällä vielä lisää niitä lapsia. Kuten sanoitkin, niin esim ehkäisyvälineet ja koulutus olisivat niitä tekijöitä, joilla voitaisiin tehokkaasti pureutua tuohon ongelmaan.
kaikilla elävillä lajeilla on jostain kumman syystä tapana lisääntyä. sen sijaan kaikilla elävillä lajeilla ei ole jostain kumman syystä tapana lihota. siinä mielessä tuo ylipainovertaus oli TODELLA ontuva.
tosin en minäkään väitä, että olisimme täysin viettien ARMOILLA. mutta kyllä ne meihin käsitykseni mukaan vaikuttavat, enemmän tai vähemmän. eri asia on se, miten toimimme suhteessa luonnollisiin vietteihimme.
kaikki eivät valitettavasti ole yhtä valistuneita kuin sinä, kreal. siksi jotkut haluavat itsekkäästi oman lapsen. onhan se lapsellekin kivempi syntyä ns. oikeaan perheeseensä ja välttyä siltä hylkäämiskokemukselta, joka varjostaa jokaisen adoptoidun lapsen elämää tavalla tai toisella. ja kun psyykellä ei ole kannettavanaan mitään hylkäämiskokemuksen kaltaista ylimääräistä lastia, on ehkä helpompi kehittyä valistuneeksi yksilöksi - joka osaa olla lisääntymättä.
huhhuh.... jopas kerrankin osuin blogissani johonkin, joka kirvoitti ajatuksia. en ota kantaa itse kommentteihin, sanon vain että molemmilla on mielestäni pointsinsa. terveisin läski lapseton.
Post a Comment