Aamu helähti uljaana uneliaan kaupungin ylle. Oli aikaista, mutta John Saastamoinen viritteli jo kaksoispehmustetun pyöräilykypäränsä leuanalusnauhoja. Vastuullinen tehtävä säteilyturvakeskuksen työsuojeluvaltuutettuna edellytti alituista valppautta, eikä John Saastamoinen ollut valmis vaarantamaan henkistä suorituskykyään ajamalla erityisvalmisteisella turvakaaripolkupyörällään seitsemää kilometriä tunnissa ilman asianmukaista suojausta. Kevlar-vahvistettu goretex-haalari kruunasi turva-auvon matkalla työpaikalle.
Säteilyturvakeskuksen kansanturvakomission paikallisosaston mietintöpalaveri avasi John Saastamoisen työpäivän. Nelituntisen kokouksen jälkeen Saastamoinen jätti ruokatauon väliin pureutuakseen luonnokseen Urjalan kansalaisopiston huovutuskurssin säteilyevakuointisuunnitelman ensimmäisestä vedoksesta, syöden samalla kaksi keitettyä munaa ja porkkanan.
Loppupäivä kului työpaikkajumpan (venytyksiä) ja taulukkolaskennan merkeissä, kunnes puhelimen kello ilmoitti työpäivän päättyneen tasan kello 16. Ylitöitä John Saastamoinen ei koskaan tehnyt, suojellakseen näin sydäntään, joka saattaisi ylityöstressin vuoksi kärsiä. John Saastamoinen, yhteiskunnallisen yleisturvallisuuden väsymätön ja joviaali esitaistelija, saapui kotiinsa kello 16:22 väsyneenä, mutta onnellisena. Palkitakseen jälleen yhden menestyksekkään työpäivän hän sanoi ennen yöunia kaksi kertaa sanan "vittu" hiljaisen päättäväisellä äänellä.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
1 comment:
Tässä jutussa on charmia.
Post a Comment