Tyhjä

Matkustan Alavudelle haastattelemaan Kyösti Valenimeä, keski-ikäistä synkkää ihmistä. Saavun pimeän talon pihaan, ontuva koira ilmoittaa vieraasta pirtin isännälle. Valenimi avaa oven, pyytää sisään.

Ennen kuin ehdin istahtaa saati kysyä yhtään mitään, Kyösti Valenimi loihe lausumahan: "Olin ennen laiha ja täynnä, nyt lihava ja tyhjä. Kynä, kitara, kamera, nainti ja puinti. Joskus uinti. Paperi ja siinä oli, mahtavaa. Nyt, ei mitään. Tyhjä ulkoa, tyhjä sisältä. Tuijottaa ulos ikkunasta, ei puhu, syö syö syö. Ei mitään. Kaikki lässähtänyt on".

"Olen siinä mielessä ainutlaatuinen", Valenimi jatkaa, "että olen minä. Sinä et ole minä. Minä en ole sinä. Joten olen itselleni täysin ainutlaatuinen. Siksi en voi olla ilmaisematta pettymystäni tähän minään, jolla joudun operoimaan. Olen tyhjentynyt ilmapallo, ilma on sekoittunut ympäröivään ei-minään. Egoistista mutta faktista."

Monologin jälkeen Kyösti Valenimi asettuu laverille ja vaipuu nopeasti uneen. Koira katsoo muukalaista sillä silmällä, että katson parhaaksi poistua. Kysymättä kysymystäkään olen saanut valaisevan näkäreen tahdottoman nihilistin tympeästä epäminuudesta.

Maximillenium "Pantheon" Kommerciale-Laatikainen,
Alavus
Juku-uutiset 14.11.2007