jääkaappi oli sulanut epähuomiossa. kanamunakenno oli kastunut. paketit purjehtivat yltäkylläisyyden hehkutusjäännöksissä. mitään ei kuitenkaan heitetty pois, kaikki syötiin. omnivoorisen vatsalaukkuni betoniset seinämät eivät hylkineet mitään.
mutta nyt, kolme päivää tapahtuneen jälkeen, olen alkanut kasvaa versoa. kädet haarautuvat pienemmiksi oksiksi, joiden päässä on pieniä silmuja. aluksi olin kauhuissani. nyt olen rauhoittunut. minusta on tulossa puu. kesällä puhkean lehteen.
sitä odotellessa.
skip to main |
skip to sidebar
Keisarillisen autokorjaamon apulaisosastopäällikkö muistelee
No comments:
Post a Comment