Abdullah Saastamoinen sulki kotiovensa ja astui käytävään. Naapurille langetettu fatwa kipristeli Saastamoisen mielessä; olihan Koikkalainen toki leiponut viime jouluna pipareita naapurilleenkin. Olikohan fatwa langetettu liian pikaistuksissaan, Koikkalainenhan oli pyytänyt anteeksi "saatanan Allah" -sutkautustaan. No, langetettu mikä langetettu.
Saastamoinen raaputti jäät Ladansa etuikkunasta ja asettautui penkille. Allahin suuri, musta varjo peitti parkkipaikan ja osan pensasistutuksista. Saastamoinen huokaisi. Onko kerran vannottu vala pitävä, vai vieläkö voisi vaihtaa katolilaisuuteen, tai ehkä juutalaisuuteen. Oli raskasta ajaa pakkasessa pitkin Kuopion pääkatuja ja epäröidä vakaumustaan.
Samaan aikaan Koikkalainen astui ulos leipomosta, joka sijaitsi torin itäpäädyn kulman takaosan käännöksen jatkeen perällä. Vastaleivottu hedelmäkakku sykki elämäniloa ja anteeksiantamisen riemua, ja pikkulinnut lauloivat kuorossa puun oksalla. Koikkalainen astui suojatielle ja nopeammin kuin kukaan pystyy sanomaan profeetta, tummansininen Lada jyräsi hänet asvalttiin.
Saastamoisen fatwa oli nyt pantu toimeen, eikä siihen ollut kellään nokan koputtamista. Se, että talviaurinko paistoi Saastamoisen silmiin ajohetkellä, ei vähentänyt tilanteen painostavaa täyteyttä, ja linnut jatkoivat lauluaan kaikkien kieltävistä katseista huolimatta.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
2 comments:
Se on muuten vittumainen ajella sitä Kuopion pääkatua, varsinkin jos on kiivaita ajatuksia pääkopas. Krapulassa tämän luin ja oli kyllä koskettava kertomus. Naisia olis saanu olla vähän enemmän.
hhheeh, kiitos teemu.
Post a Comment