Yhäti jatkuvassa, horjuvassa vaelluksessani elämän tarkoituksen ja merkityksellisyyden löytämiseksi olen tullut seuraaviin johtopäätöksiin:
1) elämä on.
2) luulisin.
3) minua niin pelottaa.
Eipä näillä eväillä pötkitä 644 metriä pitemmälle, talon itäiseltä nurkalta mitattuna. Alepa, Lapin bar, työpaikka, junaradan viereinen keväthomeinen koiranuloste. Mikä siinä on perkele. Mitäs jos tempaisisi irtioton kaikesta, myisi irtaimiston ja hiukset ja lähtisi mualimalle. Mutta eihän itseään pääse pakoon, sanoisi Matti Klinge. Ja kerrankin, lo and behold, Klinge on oikeassa.
Rupeaisi guruksi. Purkittaisi ahdistuksensa ja alkaisi kaupitella valona. Hitto. Now there's a thought.
No comments:
Post a Comment