Bloom

Maailman harvinaisin malmi, smegnesium, loppui maailmasta 1949. Viimeinen louhija oli 60-vuotias kanadalainen David Bloom, jonka halkeilleilta huulilta oli luettavissa vuosikymmenten virta.

Bloom oli rakentanut takapihalleen pienen pyramidin graniitista ja smegnesiumhipuista. Pyramidin sisälle Bloomit olivat haudanneet koiransa Herbertin, uskollisen shetlanninpystykorvan. Colleen Bloom (os. Hampton), joka oli ylpeä pitkistä vokaaleistaan, suri yhä kahdeksan vuotta aiemmin kuollutta koiraansa. Hän suri, suri, hän suri. David Bloom uskoi voivansa parantaa vaimonsa surun pinnoittamalla koko pyramidin smegnesiumilla. Mutta nyt smegnesium oli loppu.

David Bloom itse suri menetettyä nuoruuttaan ja sitä, ettei ollut nainut todellista intohimojensa kohdetta, neiti Camel Habsburg von Burger-Schlesswigsteinia, liechtensteinilaista aatelista, joka oli kotoisin Weisburgsteinista läheltä Heinzweigsteinburgia Leschweinsteinin läänistä. Neiti Camel Habsburg von… neiti Camel Heb… neiti Camel Hbs…blahblahgvonstein oli muuttanut Kanadaan vanhempiensa kanssa 1800-luvun lopussa ja nainut 19-vuotiaana sveitsiläisen kreivin Ludovic Baumberg von Schlossburg auf den Himmelsraumsteinin. Avioliitto oli päättynyt jo kaksi vuotta myöhemmin kreivi Ludovic Baumberg von… kreivi Ludovic Baum… kreivi Ludovic Bmrghrasteinin kuoltua syfiliksen aiheuttamaan märkärupeen ja verenvuototautiin.

Ja nyt smegnesium oli loppu. David Bloom istui takapihansa kuusiaitaa vasten, kuori banaania ja mietti. Harmaa orava juoksi Bloomin talon katolla, mutta pikku tassujen ääni ei erottunut aavistuksen laakana putoavasta sateesta joka söi katon pintaa ohuemmaksi, ohuemmaksi… kunnes jo ennestään hauras katto ei enää kestänyt pikkuruisen oravan painoa vaan petti, ja orava putosi suoraan keittiöön ja rouva Bloomin paistinpannulle, jossa voi oli jo alkanut hivenen ruskistua. Rouva Bloom säikähti niin, että juoksi etuovesta ulos ja suoraan osoitteesta 37, Barrington Road hälytyksen saaneen paloauton alle.

Tietämättömänä tapahtuneesta kausaalitragediasta David Bloom, 60, huokaisi, söi kolmasosan banaanista, nousi ylös, käveli takaovesta keittiöön, nosti kärventyneen oravan lautaselle, raastoi viereen porkkanaa ja istuutui pöydän ääreen syömään. Sadepisarat syöksähtelivät katon aukosta paistinpannulle sihahdellen, mutta Bloomin ruokailua se ei häirinnyt. David Bloom paloitteli mureaksi paistuneen oravan, hörppäsi vettä ja melkein hymyili.