Manowarin basisti osti kaksion Vantaalta. Suurin osa vuodesta kului toki kiertueella, mutta aina kun aikaa liikeni, basisti palasi Vantaalle toteuttamaan salaisia mielihalujaan. Niitä oli monta: huovutus, niksien kirjoittaminen ja lähettäminen lehteen, curling, postimerkkeily, dromedaarien kuvien keräily sekä alkoholismi.
Koska Manowar oli oman machonkarvaisen imagonsa vanki, ei basisti voinut toteuttaa sensitiivisempiä obsessioitaan tuon hienpinttämän lihasurhometallibeheemotin visiniteetissä, vaan oli hänen paettava kaukaiseen pohjolaan jottei häntä tuomittaisi. Tunnistettavuuden riskin allevioimiseksi basisti käytti julkisilla paikoilla tekoviiksiä ja kävelysauvaa.
Kävi kuitenkin niin, että eräänä hiostavana perjantaiaamupäivänä Siwan kassajonossa basisti tunnistettiin. Kaksi krapulaista heavy metal -harrastajaa oli tullut hakemaan mallasjuomaa krapulanparantimiksi, ja oitis hoksasivat nuo turpeat tuskantäristämät punanaamat edellään jonottavan pitkähiuksen feikkikarvojen tutinan. "MANOWAR-BASISTIHAN SE SIINÄ", he huudahtivat ilmiselvästi intoutuneena havainnostaan.
Mutta siihen se sitten jäikin.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
2 comments:
Urp. Kuvittelet tietysti, ettei kukaan sinun jorinoitasi lue. Mutta lukeepa kuitenkin. Esimerkiksi Aknestikin Jukka Takalo lukee salaa peiton alla, kun vaimo on yöllä WC:ssä.
tiedän, ja mervi tapola lähettää fanipostia. makkaraa tietysti.
petrus
Post a Comment