vitavanavia vatupeirosa

"vitavanavia vatupeirosa, noc ludmadloe periloskaza", sanoi nuori menninkäisen näköinen mies raitiovaunussa. kuljettaja oli juuri ajanut päin punaista. miehen vieressä istunut mummo kaivoi vasenta sieraintaan oikean käden peukalollaan. vanhuksen sitkeys palkittiin, kun peukalo saavutti sieraimen takanurkasta puolisitkeän, rusehtavanvihreän, edestä kovan ja takaa löysän räkämuljakkeen. tyynesti mummo kurotti vapaalla kädellään taskustaan porvoon opaskartan, asetteli sen syliinsä ja pyyhki rää'än* porvoon toriin. mummon takana löhnöttänyt alkoholisti purskahti limaiseen nauruun, jota pitkälle edennyt keuhkosyöpä turvotti siinä määrin, että deekun takana istunut teinityttö iski naurajaa kontulalaisesta saab 96 -henkilöautosta varastamallaan antennilla niskaan. tällöin hopeanvärinen nissan ajautui perä edellä raitiovaunun eteen sillä seurauksella, että räkämummo, teinityttö, menninkäinen ja alkoholisti lensivät yli käytävän ja läpi vasemmanpuolisesta ikkunasta päätyen kiskoille asetelmaan, jonka runollisuuden päihitti vain sen hurmeinen kouristuksenomaisuus.