Kiellän

kaiken.

Sitä se kuiteski pukkaa

robert wyattin musiikki tulee suoraan jumalasta. wyatt saa uskomaan, että jumala on.

robert wyatt - catholic architecture

tauko

jos nyt jotain on oppinu.










sen on unohtanu.

Albaniasta

Kolmeenkymmeneenviiteen vuoteen mahtuu paljon kokemuksia, katumisia ja ilon aiheitakin. Mutta kokemukseni lesboilemisesta ovat häpeällisen vähäiset. Siksipä teenkin nyt kuten Lars Levi Lesbos, lesboilun kehittäjä ja suojelija, opasti aikoinaan nuoria miehiä: ios lespoilu sua cinostaavi, ota däsdä neuvost waari - cas mican ei sua cehitaa woi kuin observatio ia muistiinpano.

Otan yhteyden maailman kauneimpaan votjakkilesboon, *** cart '*** Melindaan, joka muutti vuonna 1987 Riihimäeltä Albaniaan, jossa tuolloin lesboilua suvaittiin kernaammin kuin Suomen Kekkoslovakiassa. Tirana, tuo tosielämän funwall, on näyttämönä kun seuraan Melindaa lesbiaanisten nautintojen äärelle.

Astumme sisään porttikongista. Sisäpihalla pieni, dekadentin näköinen huoneisto imaisee meidät ovestaan sisäänsä ja millainen sisä se onkaan! Kääpiölesboja, rekkalesboja, puutarhurilesboja ja karvaisia lesboja joka puolella! Keittiön kuivauskaapin ovet eivät pysy kiinni, sillä kaappi on täynnä erikokoisia dildoja käyttöikänsä eri vaiheissa. Stereoista sykkii vaimeana elektronista tanssimusiikkia, ikäänkuin valmiina hyökkäämään orgastiseen täysräjähdykseen minä hetkenä hyvänsä. Televisio säteilyttää pinnalleen kuvaa kahdesta, kenties kolmesta toisiaan hyväilevästä alastomasta naishahmosta. Makuuhuoneen seinälle on ripustettu kermanvärinen basso. "Kahentoista tonnin basso", toteaa Melinda. Olen havaitsevinani ylpeyttä hänen atooppisilla mutta viehättävillä kasvoillaan.

Minut yllättää tunteellisuuden ja pahoinvoinnin äkillinen kohtaaminen jossain sieluni poimussa. Poistun ulos huoneistosta, otan kadulta taksin ja suuntaan kohti Enver Hoxha -lentokenttää. Koko matka, kaikki näkemäni on ollut jotenkin liikaa vanhalle mutta koulimattomalle minuudelleni. Itken koko lentomatkan, eikä itku hellitä edes Helsingissä. Tarvitsen pikaisesti jotain... jotain heteromaista! Kotona jääkaapistani löytyy sinne toissa viikonlopusta jäänyt Karhu-pullo. Avaan sen tärisevin käsin ja juon, juon elämän nektaria ja tunnen jälleen herääväni henkiin. Työnnän VHS-kasetin nauhuriin ja katson vuoden 1998 jääkiekkofinaaleja alusta loppuun neljä kertaa peräjälkeen.

Lesboillut en ole koskaan, enkä lesboile. Mutta olen minä Cafe Ursulassa muroja syönyt.




omasta unestani mukaillen, Petrus

Minuudesta

Kolmeenkymmeneenviiteen vuoteen mahtuu paljon kokemuksia, katumisia ja ilon aiheitakin. Mutta kokemukseni lesboilemisesta ovat häpeällisen vähäiset. Siksipä teenkin nyt kuten Lars Levi Lesbos, lesboilun kehittäjä ja suojelija, opasti aikoinaan nuoria miehiä: ios lespoilu sua cinostaavi, ota däsdä neuvost waari - cas mican ei sua cehitaa woi kuin observatio ia muistiinpano.

Otan yhteyden maailman kauneimpaan votjakkilesboon, *** cart '*** Melindaan, joka muutti vuonna 1987 Riihimäeltä Albaniaan, jossa tuolloin lesboilua suvaittiin kernaammin kuin Suomen Kekkoslovakiassa. Tirana, tuo tosielämän funwall, on näyttämönä kun seuraan Melindaa lesbiaanisten nautintojen äärelle.

Astumme sisään porttikongista. Sisäpihalla pieni, dekadentin näköinen huoneisto imaisee meidät ovestaan sisäänsä ja millainen sisä se onkaan! Kääpiölesboja, rekkalesboja, puutarhurilesboja ja karvaisia lesboja joka puolella! Keittiön kuivauskaapin ovet eivät pysy kiinni, sillä kaappi on täynnä erikokoisia dildoja käyttöikänsä eri vaiheissa. Stereoista sykkii vaimeana elektronista tanssimusiikkia, ikäänkuin valmiina hyökkäämään orgastiseen täysräjähdykseen minä hetkenä hyvänsä. Televisio säteilyttää pinnalleen kuvaa kahdesta, kenties kolmesta toisiaan hyväilevästä alastomasta naishahmosta. Makuuhuoneen seinälle on ripustettu kermanvärinen basso. "Kahentoista tonnin basso", toteaa Melinda. Olen havaitsevinani ylpeyttä hänen atooppisilla mutta viehättävillä kasvoillaan.

Minut yllättää tunteellisuuden ja pahoinvoinnin äkillinen kohtaaminen jossain sieluni poimussa. Poistun ulos huoneistosta, otan kadulta taksin ja suuntaan kohti Enver Hoxha -lentokenttää. Koko matka, kaikki näkemäni on ollut jotenkin liikaa vanhalle mutta koulimattomalle minuudelleni. Itken koko lentomatkan, eikä itku hellitä edes Helsingissä. Tarvitsen pikaisesti jotain... jotain heteromaista! Kotona jääkaapistani löytyy sinne toissa viikonlopusta jäänyt Karhu-pullo. Avaan sen tärisevin käsin ja juon, juon elämän nektaria ja tunnen jälleen herääväni henkiin. Työnnän VHS-kasetin nauhuriin ja katson vuoden 1998 jääkiekkofinaaleja alusta loppuun neljä kertaa peräjälkeen.

Lesboillut en ole koskaan, enkä lesboile. Mutta olen minä Cafe Ursulassa muroja syönyt.




omasta unestani mukaillen, Petrus

Lespoilusta

Kolmeenkymmeneenviiteen vuoteen mahtuu paljon kokemuksia, katumisia ja ilon aiheitakin. Mutta kokemukseni lesboilemisesta ovat häpeällisen vähäiset. Siksipä teenkin nyt kuten Lars Levi Lesbos, lesboilun kehittäjä ja suojelija, opasti aikoinaan nuoria miehiä: ios lespoilu sua cinostaavi, ota däsdä neuvost waari - cas mican ei sua cehitaa woi kuin observatio ia muistiinpano.

Otan yhteyden maailman kauneimpaan votjakkilesboon, *** cart '*** Melindaan, joka muutti vuonna 1987 Riihimäeltä Albaniaan, jossa tuolloin lesboilua suvaittiin kernaammin kuin Suomen Kekkoslovakiassa. Tirana, tuo tosielämän funwall, on näyttämönä kun seuraan Melindaa lesbiaanisten nautintojen äärelle.

Astumme sisään porttikongista. Sisäpihalla pieni, dekadentin näköinen huoneisto imaisee meidät ovestaan sisäänsä ja millainen sisä se onkaan! Kääpiölesboja, rekkalesboja, puutarhurilesboja ja karvaisia lesboja joka puolella! Keittiön kuivauskaapin ovet eivät pysy kiinni, sillä kaappi on täynnä erikokoisia dildoja käyttöikänsä eri vaiheissa. Stereoista sykkii vaimeana elektronista tanssimusiikkia, ikäänkuin valmiina hyökkäämään orgastiseen täysräjähdykseen minä hetkenä hyvänsä. Televisio säteilyttää pinnalleen kuvaa kahdesta, kenties kolmesta toisiaan hyväilevästä alastomasta naishahmosta. Makuuhuoneen seinälle on ripustettu kermanvärinen basso. "Kahentoista tonnin basso", toteaa Melinda. Olen havaitsevinani ylpeyttä hänen atooppisilla mutta viehättävillä kasvoillaan.

Minut yllättää tunteellisuuden ja pahoinvoinnin äkillinen kohtaaminen jossain sieluni poimussa. Poistun ulos huoneistosta, otan kadulta taksin ja suuntaan kohti Enver Hoxha -lentokenttää. Koko matka, kaikki näkemäni on ollut jotenkin liikaa vanhalle mutta koulimattomalle minuudelleni. Itken koko lentomatkan, eikä itku hellitä edes Helsingissä. Tarvitsen pikaisesti jotain... jotain heteromaista! Kotona jääkaapistani löytyy sinne toissa viikonlopusta jäänyt Karhu-pullo. Avaan sen tärisevin käsin ja juon, juon elämän nektaria ja tunnen jälleen herääväni henkiin. Työnnän VHS-kasetin nauhuriin ja katson vuoden 1998 jääkiekkofinaaleja alusta loppuun neljä kertaa peräjälkeen.

Lesboillut en ole koskaan, enkä lesboile. Mutta olen minä Cafe Ursulassa muroja syönyt.




omasta unestani mukaillen, Petrus

eespäin

muurahaiset heräävät maan alta väsymättömään toimintaan, jonka seuraaminen aiheuttaa pakonomaista lohdullisuutta.

kaneetti

deekun huokaus syrjäisellä kujalla
neonvalojen sirinä paraatipaikalla
muovipussi tuulessa
kumijäännös tiessä, keskiverto nainen ylittää tien ja haukottelee ja kaikki onkin nyt sitten loppu.

tunnustus

tuo robert wyattin laulu koskettaa jotenkin.

Robert Wyatt

Robert Wyatt - Just As You Are

c

could it be that your ankles have been bitten is me is you guitar is
another fly polystyrene sweating like satan
brightness in my temple forehead you mean no you say no i don't want to i say you say gentle caress buttocks trembling why not what is and what is not
and football microwaves what's vital we need to have this little discussion

deepness aka. depth

walk further, there's a manhole, enter.
darkness in a comforting way, no rats.
walk ankle deep in grime, no matter, hum.
reach a platform, say something average.
metro sewage atmosphere crisis.

rakas päiväkirja,

olen umpikujassa.

tekijä

heikkous on vahvuus
ja vahvuus on heikkous
ja luotettavuus on epäluotettavuus
miten voimme päätellä mitään.

madridista

casillas

ramos-heinze-cannavaro-marcelo

guti-gago-sneijder-robben

raúl-van nistelrooy

+

dudek, metzelder, pepe, salgado, diarra, drenthe, torres, balboa, saviola, baptista, higuaín, soldado

keskustelu avovaimon kanssa

nää on sentään pariisista anteeks vaan

vakava konstellaatio

aurinkoinen saa

auringon oranssi räjähdys silpoo kappaleiksi,
rantakahvilassa lapsi itkee.

meri kimaltelee jo kesäkuumaisesti, mutta.
lokin huuto ja.

talon katolla huoltomies krapulassako,
en enää muista nimeäni.

rakas päiväkirja,

rakas päiväkirja.

rakas päiväkirja,

viime yönä en nähnyt unia.

rakas päiväkirja,

viime yönä näin unta, että nousin naispuoliseen jumalaan tarrautuneena spiraalimaisella liikkeellä hitaasti ylöspäin.

paratiisi

täällä
uponneessa kaupungissa
ankeriaat uivat taloista
ulos ja sisään,
meritähdet merihevoset merilehmät
vaeltavat pois melusta
kohti muinaista legendaa,
vedenalaista paratiisia,
espoota.

odottavan aika

tuntuu kuin kesä jo kurkistelisi
vaikka lämpötila pettää
odotan
suokin kallioita
kaljapulloja, tyhjiä ja täysiä
lokkien kirkunaa
basson jytinää puistikon toiselta puolelta
auringon polttamaa mustaa hihaa
hetkellistä vapauden ja kiireettömyyden illuusiota
ghettoblasteria
laivoja
raiteiden hajua
suolavettä
kävelyä
pyöräilyä
espoota
herneenpalkoja kallionkolossa
sanomalehden sivujen kääntelyä haastavassa tuulessa.

the city in the rain and me watching something trying to figure out something, not quite sure what or why

vicious little
wet spot

purifying,
rendering
noise

oh, the destroyer of mildew
thou shalt not leave me unstraightened.

Viikset

Erilaisuus, tuo homogeenisen ihannekasauman ikiaikainen märkä ajos, saapui Lapinjärvelle. Tähän miljoonien onnellisten huokausten pullaisaan kestikievariin saapui nimittäin viiksetön mies. Ja mitä on mies ilman viiksiä? Mitä on pulla ilman rusinoita, peräaukko ilman kynttilää? Pelkkä lahonnut erämökki.

Eipä siis ihme, ettei viiksetönnä Lapinjärven kukkealla pääraitilla kauan rehvasteltu. "Sinulla", latelivat paikallisen koodiston portinvartijat, "on kaksi vaihtoehtoa: joko kasvatat oitis viikset tai häivyt lintukodostamme iileilemästä". "Mutta kun minulla ei kasva nuo viiksijouhet", puolusteli tunkeilija. "Ei kasva?", hämmästelivät paikalliset. "Ei", vahvisti muukalainen.

Siksi visaisen dilemman eteen olivat paikalliset joutuneet, että vetäytyivät he pohtimaan ratkaisua Lapinjärven kirjaston lehtilukusaliin. Vieri tunteja, vieri vuorokausi. Ilman vettä tahi muunlaista ravintoa vietetyn uuvuttavan, mutta tuikitärkeän rupeaman jälkeen astui kirjaston pääovesta ulos paikallisten vanha viisas johtaja. "Olemme päässeet ratkaisuun", loihe lausumaan. "Teloitamme tunkeilijan yhdellä laukauksella niskaan. Erilaisuus ei kuulu tänne, emmekä voi vaarantaa yhdenmukaista hyvinvointiamme."

Mutta kun nämä ylväät paikallisen rodun edustajat pyrkivät paikantamaan muukalaisen, ei se onnistunutkaan. Oli nimittäin käynyt niin, että hämmennyksen keskipiste oli päättänyt paeta Lapinjärven leveiltä pitkospuilta kohti uusia kiusantekoja. Eikä häntä sen koommin Lapinjärvellä nähty, ja hyvähän se on.

Sillä pahan tiet ovat moninaiset, petolliset.

Azymuth Double Whammy

Azymuth on suosikkibändejäni. Nämä pienet, pyylevät brassiukkelit kiertävät käsittääkseni edelleen keikoilla ympäri maailmaa. Eipä ihme, sillä musiikki on täysin ajatonta ja tavallaan genretöntä. Tässä pari näytettä Azymuthin kakkoslevyltä Águia Não Come Mosca vuodelta 1977.




Azymuth - Tamborim, cuica, ganzá, berimbau
Azymuth - Circo Marimbondo

a very inspiring poem indeed

farting makes you look ravishing, babe
now, if only we could agree on the colour of your hat
let's hit the main scene
with accurate strikes
with aplomb
with style

the street is being attacked by giant monsters
tiny people with their lunches
tiny people with their tiny feet
and then clouds
collapsing

this poem has reached its ending statement
in which i say
there is nothing
worse than
a man
who calls
himself
a poet.