Keijo Mähönen

Antakaahan kun kerron itsestäni. Synnyin kahdeksanlapsiseen perheeseen Simojoen varressa vuonna 1940. Vanhempani lähettivät minut evakoksi Ruotsiin, tarkemmin sanoen Uppsalaan. Siellä asuin tätini Martan luona. Martta poltti tupakkaa koko ajan (ja kuoli myöhemmin aivoverenvuotoon). Vuonna 1946 muutin takaisin Suomeen. Isäni oli kuollut sodassa, mutta äitini oli päättänyt kasvattaa kaikki kahdeksan valittamatta ja apua pyytämättä. Sodanjälkeinen Rovaniemi oli ankea paikka, mutta yhdeksän ihmistä sai kaivettua tilavan maakuopan, jossa järsimme pettua aamuin illoin. Toisinaan kävin varastamassa lähikaupasta pussillisen taateleita, ja siitäpä riitti meille kuukausiksi. Pakkasta oli 59, kenkiä ei ollut, äiti hakkasi mattopiiskalla ja isoveli vyönsoljella. Perseestähän tuo kaikki oli lapsen kehitykselle.

Mutta nyt olen aikuinen ja minusta on tullut pääministeri. Aion kostaa kaikki lapsena kokemani vääryydet maailmalle, ja te ette mahda sille mitään.