Ilta oli hämärtymässä. Joki virtasi tyynen majesteetillisena ylängön halki. Kolme hevosta kantoi matkalaisia kohti illan leiripaikkaa. Tšingis Khan, Kublai Khan ja Chaka Khan olivat matkanneet koko päivän, yli 150 kilometriä Ölgiystä koilliseen kohti Uvs Nuurin järveä. Huomenna he tavoittaisivat järven, ja rannalla odottaisi 40000 miestä, sotalaivoja sekä aseita lopullista, ratkaisevaa hyökkäystä varten.
Tšingis, äkkipikainen mutta määrätietoinen mies, hieroi huomattavia viiksiään nuotion äärellä. Arosudet ulvoivat lähes täyden kuun valaistessa ylänköä. Tšingis tunsi odotusten painon harteillaan. Hiljaa, lähes äänettömästi hän huokaisi ja loi katseensa kohti kuuta. "Oi kuu, anna minun jaksaa vielä tämä taistelu", Tšingis mutisi. "Sen jälkeen lupaan vetäytyä näistä hommista ja auttaa rouva Khania kotitöissä joka päivä (tiskata, pedata sängyt tms.)"
Samaan aikaan Tšingisin pojanpoika Kublai ajatteli toisenlaisia ajatuksia makuupussissaan. Teini kun oli, oikea käsi kävi kerkeää edestakaista väsytystaistoaan Pikku-Kublain kanssa. Toimenpiteellä oli märkä loppu, ja pian Kublai vaipui levottomaan mutta kohtuullisen onnelliseen teiniuneen.
Chaka, Tšingisin serkku, oli harvoja huomattavassa asemassa olevia naisia Mongoliassa. Siitä huolimatta, tai ehkä juuri siksi, hän oli uuvuksissa. Sotatoimet Luoteis-Mongoliassa olivat kestäneet vuosia, ja Chaka kaipasi säännöllistä elämää, turvallisuutta sekä jonkunlaista ammattiliittoa. Hän oli kaiken lisäksi alkanut inhota Tšingisiä, jonka pakkomielle Läntisen Xian valloittamisesta oli alkanut kuulostaa vanhan mielen jaarittelulta. Chaka halusi elämältä jotain muuta. Nuorempana hän oli ollut arvostettu laulaja Ulan Batorin kuppiloissa, mutta maineikas serkku veti mukanaan maailmanvalloitukseen. Nyt Ulan Batorin melskeinen yö tuntui houkuttelevalta Chakan sotimiseen väsähtäneessä sielussa.
Aamulla kolmikko hevosineen jatkoi kohti suurta Uvs Nuurin järveä, ja rauhallinen yö oli kohottanut kaikkien mielialoja. Tämä keikka vielä, ja sitten... näin tuntuivat kaikki ajattelevan. Jopa nuori Kublai, joka oli koko pienen ikänsä käsitellyt aseita ja kuunnellut isoisänsä palopuheita globaalista Mongoliasta.
Valitettavasti Tšingis Khan kuitenkin putosi hevosen selästä ja kuoli. Nykyisin Chaka Khan laulaa Ulan Batorin kuuluisassa Bajanhongor Bar & Grill -yökerhossa ja Kublai Khanilla on oma pienlevy-yhtiö, joka julkaisee lupaavien mongolialaisten death metal -yhtyeiden äänitteitä.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment