viime yönä helikopterin harhaileva valonheitin etsi jotain;
suunnittelin ottavani pyöräni jos helikopteri putoaisi,
pyöräilisin ensimmäisenä paikalle, näkisin savuavan romukasan länsisatamaan johtavan tien risteyksessä. ei eloonjääneitä. kohta alkaisi kerääntyä perjantai-illan juopunutta yleisöä,
palo- ja poliisiautoja, ambulansseja. hälyn seasta lipeäisin takaisin varjoisille kujille,
vain yksi tarkkaavainen teinityttö huomaisi poistumiseni ja huputetun naamani ilmeen,
joka ei olisi surua eikä iloa.
skip to main |
skip to sidebar
Keisarillisen autokorjaamon apulaisosastopäällikkö muistelee
No comments:
Post a Comment