2008 - The Year That Was

asfyksi 4.48 (geiger-assimilaation onyksi)

aakkostuksellinen keskivati a to g saat valita.
spermavati kermavati megavati sriharnaputri halleluhwah tago mago.
todellinen riikinkukko, kuka, no katso nyt mikä pelle, mitä vikaa individualismissa, no tuo nyt on vain nuoruutta, mutta eiväthän kaikki nuoret, niin niin ikätaso vai individualismi, niin, niin, mennäänkö uimaan vai mennäänkö baariin. tämä ranta, ajattele tämä ranta on ollut tässä kauemmin kuin sukupolvet ja sukupolvet ja sukupolvet ajattele.
niin, hiekka on vanhaa ja siksi se tuntuu tutulle.
mitä varten ihmiset haluavat hiekkarannalle.
no varmaan siinä on sellaista omaan itseensä menemistä ja yhtymistä luonnon kanssa.
yhtym..
luonnon kanssa, niin, miksei.
no joo.
älä hymähtele.
no minusta sinne rannalle mennään vaan ruskettumaan ja katsomaan misuja ja kolleja.
no voihan sitä noinkin.
varo tuota kaupittelijaa.

pancake

saying; in an empty house saying the
perfect romantic version of a thing.
no-one to corroborate.
editorial wilderness.
saying what thou wilt.
amusing oneself,
a sort of masturbation,
albeit less satisfactory,
less guilt. i took a bike and rode west, reached
the end of this pancake, took my parachute and
jumped.
ooooh it was phenomenal
let me tell you. and then, just as i was reaching for my,
my... my inner something,
i realised i wasn't falling, i was actually
ascending! the vertical flip was enough to convince me
there are no spirits.

Päivä se on päiväkin

Perttuli Veivain heräsi aamulla juoneen oloisena. Kaihtimien raosta saattoi nähdä harmauden huomattavuuden. Tihkuna valuivat loordimme kyyneleet taivahan porteilta, noroten maahan osuessaan kohti saastaisia viemäreitämme.

Veivaimen lompakko osoitti tyhjyyden vallitsevuuden. Nahkainen hiki haiskahti lompakon setelipuolelta, mutta muuta täytettä siellä ei ollutkaan. Repeat-toiminnolle unohdettu Winamp jurnutti hevihittiä toisensa perään.

BBC:n uutiskanavalla lähi-itäiset herkut tarjottiin räjähdyksineen. Perttuli Veivain huomasi tilaisuutensa tulleen. Hän astui alkovimaiseen toalettiinsa, sääti pöntön imun megalomaaniselle ja nykäisi vivusta. Niin aloitti Veivain maallisen matkansa kiihottavan terminaalivaiheen läpi kansakuntamme eritekirjon.

Kamppi

Asuinseudullani Kampissa on hyvin vähän hirviä. Se on myös tunnettu siitä, että siellä ei juurikaan ole leipomoita. Maanviljelijöitä Kampissa on minimaalisen vähän, samoin kuin keraamikkoja. Tai on heitä, mutta kuten sanoin, vähän. Tai vähän ja vähän, mutta on. Joka tapauksessa kaikenlaista tässä on saanut sietää.

toista voi loukata ymmärtämättömyyttään, piittaamattomuuttaan, pahansuopuuttaan, ajattelemattomuuttaan tai ihan muuten vaan.
toista voi loukata.
(mutta ei pitäisi.)

morfo

jääkaappi oli sulanut epähuomiossa. kanamunakenno oli kastunut. paketit purjehtivat yltäkylläisyyden hehkutusjäännöksissä. mitään ei kuitenkaan heitetty pois, kaikki syötiin. omnivoorisen vatsalaukkuni betoniset seinämät eivät hylkineet mitään.

mutta nyt, kolme päivää tapahtuneen jälkeen, olen alkanut kasvaa versoa. kädet haarautuvat pienemmiksi oksiksi, joiden päässä on pieniä silmuja. aluksi olin kauhuissani. nyt olen rauhoittunut. minusta on tulossa puu. kesällä puhkean lehteen.

sitä odotellessa.

simo.fi ja kategorinen imperatiivi

10:05pmPetrus

niin

en keksi blogiin mitään kunnollista

tai yksi idea on, mutta en tiiä miten sitä kehittäis
10:05pmAntti

kirjota siitä, kun kävit kaupassa

tai jerestä ja pallosta

mites jere voi
10:06pmPetrus

eiku mietin sellaista päähenkilöä, jonka nimi on simo.fi tai keijo.fi tai joku.fi

ok, paitsi kuseksii pitkin lattioita
10:06pmAntti

nauran
10:06pmPetrus

heh
10:06pmAntti

simo.fi päivää
10:06pmPetrus

tuossa .fi-ideassa olisi ehkä naurupotentiaalia
10:07pmAntti

kyllä
10:07pmPetrus

se voisi olla jonkun kritiikki mutta minkä
10:07pmAntti

jonkun saunalahden palvelupuhelimen
10:07pmPetrus

näinkö spesifillä lähetään
10:08pmAntti

simo.fi päivää, miten voin satuttaa

ei lähetä
10:08pmPetrus

simo.fi, haista asiakas pitkä vittu
10:08pmAntti

simo.fi TUHOAA!!!

simo.fi syö sun anaalista lettuja

vittu LETTUJA
10:09pmPetrus

simo.fi ottaa salkkunsa, ajaa kotiinsa ja harrastaa anaaliseksiä vaimonsa anjan kanssa
10:09pmAntti

liian bunuelimaista

simo.fi, simo.fi, simo.fi!!!
10:09pmPetrus

lapset 00010 ja 1100 leikkivät pihalla
10:09pmAntti

:d

:D:D
10:10pmPetrus

mitä leikkivät? kategorista imperatiivia
10:10pmAntti

nyt kuulostaa jo bradburylta

ai kategorista imperatiivia?

hegel ja kant junior

hegel junior

no jaa
10:10pmPetrus

niin
10:11pmAntti

mutta toi kategorinen imperatiivi vois olla

ei selitetä mitenkään miten sitä leikitään

ne vain leikkii sitä
10:11pmPetrus

ehke
10:11pmAntti

siitä tulis semmonen vetokoukku

tulin kotiin. pihalla lapset leikkivät kategorista imperatiivia
10:12pmPetrus

lapseni 000110 ja 11001
10:12pmAntti

joo
10:12pmPetrus

koiran nimi vois olla ray bradbury

tai immanuel

tai ei
10:13pmAntti

ei ehkä niin
10:13pmPetrus

jos koiran nimi olis "ei"
10:13pmAntti

se vois pierasta lasiin ja haistella sitä
10:13pmPetrus

kyllä
10:13pmAntti

tai ehkä ei

ai kyllä?
10:14pmPetrus

en tiedä
10:14pmAntti

se olis sen kirjoittamismetodi
10:14pmPetrus

tai sit se kaivais takapihalla maata ja löytäis jotain kahelia
10:14pmAntti

immanuel kantin arkun
10:15pmPetrus

tai kategorisen imperatiivin prototyypin, joka oli varastettu genevestä lasivitriinistä
10:16pmAntti

eiku kehitetään tota pierua
10:16pmPetrus

miten pierua kehitetään

nimim. samalla pierulla jo 35 vuotta
10:16pmAntti

no alotapa sä eka lause
10:17pmPetrus

kaupungin loisteliaimman toimiston luottotyöntekijä simo.fi otti salkkunsa ja ajoi kotiin.

tai ei salkulla voi ajaa

vai voiko?

voi, ehkä

riippuu salkusta hyvin pitälti

k
10:18pmAntti

kyllä noin voi sanoa
10:18pmPetrus

sanotaan siis.
10:20pmAntti

Kotona hän avasi nivusensa ja asetti sen niin, että se oli hänen ulottumattomissaan.
10:20pmPetrus

hyvä.
10:20pmAntti

tai siis ne

asetti ne niin, että ne olivat hänen ulottumattomissaan.

ulottumattomissa häneltä.

mun pitää muuten mennä nyt siivoamaan suppilovahveroita
10:21pmPetrus

vaimo anja oli asettunut kahareisin piirongin päälle, pitopöytä aviomieheen päin.
10:21pmAntti

haa!
10:21pmPetrus

minä julkaisen tämän tällaisenaan, mitäs siihen sanot?

koko tämän keskustelun.

saanko?
10:22pmAntti

lapset 000101 ja 0110 leikkivät takapihalla
10:22pmPetrus

kateg. imp.
10:22pmAntti

jep

laita vaan
10:22pmPetrus

koira "ei" piereskeli kuoppia takapihan nurmikkoon.

ja nuuhki jättökaasuja
10:23pmAntti

jättökaasut on ehkä, vain ehkä, turha
10:23pmPetrus

voi olla joo
10:24pmAntti

nyt mää meen
10:24pmPetrus

ok.

moi ja kiitos
10:24pmAntti

kiitos hei

tilanne

rytmikkäiden kannustushuutojen tahdittamana keijo rykäisi räkämällin kurkustaan. puhe saattoi jatkua.

Liukas

Kohtalomme kietoutuu juoksevien nesteiden ympärille.

A-441[cc]

väittäisin, että lukuisat pohjoismaalaiset joutuvat miettimään päivittäin suhdettaan keittokinkkun läpimittaan. onhan nimittäin selvää, että keittokinkun ulottuvuudet symboloivat myös rauhanaikamme hallitsijoiden rahvaanomaisempaa puolta. nimittäin housunpuntteja. kinkun ohessa muita askarruttavia seikkoja suhteessa hallintaan ovat esim. kartanot, koirat, kiihotusnystyrät ja kekrit (tms.)

taikinan sisäinen kuvernementti

pelmahtavat keltaiset petivaatteet ikkunan suusta rähmällänsä,
kestovaipan paska-annoksen sääntely on lopetettu latviassa, siitä
haju on pohjoiseenkin tullut. täällä pohjolassa karvalakkia pidetään
yleisesti hyväksyttävänä, mutta keniassa leijonat vievät voiton. piirakan
koostumus määrittyy taikinan sisäisessä kuvernementissa, pienet oikeisto- ja vasemmisto-
molekyylit hieraisevat päätökset tiskiin. curen kuuntelijoiden keskuudessa on sanonta.
toissa iltana väinämössä. esa kaartamon elopaino suhteessa venetsian elokuvajuhlien mattojen pituuteen. väinämö. mikä ihmeen väinämö?

kirkas himmeä hetki

kaikenlaisia hampaita suussa,
sanoi pieni tyttö katsoessaan itseään peilistä.
oli pakko nauraa.

back pages or something

we can, and we can, and we can, and
we will
be unified
be unified
unities entities rarities we can we can look ourselves in the mirror
and rewrite our names
with ancestral knowledge of those
who came after us
back when we were
older.
yes we can.

ability

this conveyor belt
doesn't hold grudges.
those molecules just go about
their business.

n

tuhansien vuosien jälkeen tässä on vihdoin jotain mieltä,
ajattelee leskivanhus
paperinahkaisten käsien hamutessa taskusta jotain olematonta.
naurettavan lyhyt valonväläys äärettömän pimeyden keskellä,
ja puut kutsuvat metsää kodiksi.

Ohut huulein Edvin Laineessa [edit]

Voisi kuvitella pelkäävänsä. Tuskissaan nuoleskelet salattua kastiketta: "Ruskeankiherää". Öylättien arvontamainen jatkumo.

Käännöshupailua

Testasin Googlen Kääntäjä-ohjelmaa. Kursivoidut tekstit ovat ohjelman näkemyksiä.

I

Housujeni etupuolen kohouma ei johdu kystasta, vaan siitä että olen ilahtunut nähdessäni sinut, nöpöliini.

Housujeni the front hump is not due kystasta, but the fact that I am delighted to see you, you nöpöliini.

II

What is the meaning of all this suffering, all this satanism and all this drunkenness? Isn't it time we all took advice from the wise old man called Haider and just evaporated?

Mitä tarkoittaa tämä kaikki kärsimys, kaikki tämä Satanismi ja kaikki tämä humalajuominen. Eikö se ole aika oli kaikkien neuvoja viisas vanha mies nimeltä Haiderin ja vain haihtunut?

III

My friends Ulla, Pulla, vittupää and George-italo sold all my belongings so I don't even have my Borat dvd anymore. How's that for fuckfacedness?

Ystäväni Ulla, pulla, vittupää ja George-Italo myi kaikki tavarat niin en ole edes minun Borat dvd enää. Miten tuota fuckfacedness?

Haider

Kyllä on niin niin niin mittaamattoman surullista, että äärioikeistolainen rattijuoppo kuoli. Mikä tragedia!

Nauvo itkee.

Reprise 2

kyöstin kulli kukersi känsäisessä kourassa. lasti luirahti ladon lankuille lankeemuksen lopuksi. mikä mahtoi miehen manata moiseen menoon? nainen navetassa? ometan oudot odöörit? paskan pussahdus piha-aukean piukeimman palkollisen peräaukosta? raastava rivous riudutti ronskin runkkarin. siinä sitä sitten syyllistyttiin.

missä saatana?

saatana on kaikkialla. ihmisen mielen sisällä saatana puuhailee.

muuan lyrvähdys

uusi televisio-elämys, nolo sarja,
minua kuvataan ruoholahdessa,
itämerenkadulla makaa groteski lihava,
ympärillään eineet.

talot kumartuvat ikään kuin tutkiakseen
mitä on tapahtunut. seniili poliisi lyinähtää perppoon.
perppo paljaana könsikäs vetää
kusenkangistaman partnerinsa autosta.

löytääkseen oikean fasiliteetin
ihmisen on a) löydettävä
b) oikea fasiliteetti

lyrvähdys pujoitti nurpoa tölttään.
groteski lihava tokeni,
ratikkakuski säikähti,
itämerenkatu kohahti
ja näin se perjantai-ilta hiipuu kohti laupeuden osmankäämiä.

Reprise

Tämä on alunperin kirjoitettu 5. helmikuuta, mutta koska itseäni hykerrytti ja koska kukaan ei ollut kommentoinut, julkaisen sen uudelleen. Vittu mitä itsetyytyväisyyttä.


permanentattu mies wc-jonossa
peukalo syvällä sieraimessa
housut baggy-defaultilla, niin että
vako on kaikkien nähtävillä
on kuuma päivä
ilma helmeilee
junat lähtevät myöhässä pohjoiseen
etelässä on meri
käsi käy permanentatun takataskulla,
vie lompakon
kioskien hyllyt käskevät sinua
paikallisradiosta meiju suvas.

Välitilinpäätös

Ei tällä menolla mitään jälkeä jää.

Dig those crates!

Aivan loistavia ja naulan kantaan osuvia piirroksia levynkeräilijän arjen problematiikasta tuolla:

Stefan Glerum

a story of great magnitude

a scantily clad bird passes me by. i reach for my penis only to find out it's gone. gone. my penis is gone. i run after the bird, i catch her and ask her what's in her purse. turns out she stole my penis. i want it back. she gives it to me. such is life; you're never happy and then your penis is stolen.

328

ihminen on yksinäisyydessään jakamaton kimpale. ihminen on uskomaton, ihminen haisee. ihmisen vaatteet on räikeitä. ihminen menee ja tuhoaa. ihminen rakentaa. ihminen sisustaa. ihminen ihminen ihminen ihminen. entä mäyrä? miksei koskaan puhuta mäyristä?

Bondage eli kuinka onnistuin kiintymään elämään ja rakastamaan itsesääliä (Ruotsissa julkaistu nimellä Djävulens Nyckel)

Kukkakaupan ikkunassa luki Sidontaa iloon ja suruun - bondage for joy and pain. Pyylevä keski-ikäinen mies käveli kukkakaupan ohi ja tien yli hautausmaalle. Perillä mies tarttui puuhun nojaavaan lapioon ja kaivoi itsementävän kuopan. Hän asettui kuopan pohjalle makaamaan ja huokaisi vaivautuneesti. Illalla, kun mitään ei ollut tapahtunut, mies kömpi ylös kuopasta, käveli tien yli ja kukkakaupan ohi kotiinsa seitsemäntoista neliön yksiöön ja valmisti itselleen kanaviillokkiaterian.

Raportti 455/c-6

Aloitan raporttini Prenzlauer Bergin kolkoimmasta teknobunkkerista, jonka suihkutilamaisten kondominiumeiden transurbaanit metroseksuaalinarkomaanit haisevat totaalisen yksinäisissä ydinsuoja-asuissaan, kuunnellen eltaantunutta monotrakbiittiä toivonsa menettäneinä. Haastattelen heistä yhtä. Hän ilmoittaa nimekseen y4 (myöhemmin selviää, että hänen oikea nimensä on Holger). Y4:n graviteetin venyttämät silmäluomet yltävät puoliksi pupillien yli. Mies on puoliunessa, mutta mumisee saksan läpäisemällä englannillaan muutaman hajanaisen lauseriekaleen. "sade... Bladerunner... Prenzlauer Bergin postkyyniset liskot koloissaan... sulla olis muutamaa euroo spadduihin... elähtänyt crackhuora... talvitakkien puute räntäsateessa..."

Jätän y4:n sille mumeilleen ja siirryn viereisen sekaannuksen äärelle. Siellä nainen (otaksun: nainen) valuttaa hienosäikeistä oksennustaan halvalle rinnukselleen. Piikki roikkuu jättiläismäisestä mustelman ja ajoksen yhdistelmästä vasemmassa reidessä, kymmenet ylilaajenneet huokoset valuttavat surplustoksiineja tämän pimeän narkokäymälän vihreänsaastaisille kaakeleille. Nainen on kykenemätön puhumaan, minä myös.

Juoksen ulos bunkkerista, en tunnu saavan happea, hyperventiloituneena laahaudun läheiselle joutomaalle, mainosjulisteisen aidan taakse, toivon olevani kaukana muualla.

Lappuliisa, pt. II

The morning after.

Lappuliisa

Tällaista aiheuttaa mikroskooppinen metallinsiru silmässä.

operaatio

viime yönä helikopterin harhaileva valonheitin etsi jotain;
suunnittelin ottavani pyöräni jos helikopteri putoaisi,
pyöräilisin ensimmäisenä paikalle, näkisin savuavan romukasan länsisatamaan johtavan tien risteyksessä. ei eloonjääneitä. kohta alkaisi kerääntyä perjantai-illan juopunutta yleisöä,
palo- ja poliisiautoja, ambulansseja. hälyn seasta lipeäisin takaisin varjoisille kujille,
vain yksi tarkkaavainen teinityttö huomaisi poistumiseni ja huputetun naamani ilmeen,
joka ei olisi surua eikä iloa.

tuokiokuva pääkaupunkiseudulta

jolloin keravalainen ateisti kyykistyi.

Kesäisten mansikoiden suloinen puna

Pyöräni kauneus on verrattavissa vain kesäisten mansikoiden suloiseen punaan

Bewildering Teuvo kalassa

Pensaikot rannassa kohahtivat Bewildering Teuvon entreelle. Varrettomat kumisaappaat jalassa Teuvo kompuroi veneeseen, mukanaan viehe, jolla. Silloin tuuli kohosi vastarannalta kasvoja päin uhmakkaana, mutta Bewildering Teuvo oli tähän varautunut. Itse Baal ei saisi häntä peräytymään näistä madekeitonkeskeisenainesosanpyydystystalkoista. Teuvo vain yksinkertaisesti meni, imi järven kuiviin ja poimi mateet reppuunsa. Kun on Saatanan voimat taustalla, on kalastuskin helpompaa.

ehkäle

ehkä huomenna olen valmis tyytymään entistäkin vähempään. ensi vuonna sitäkin vähempään. vanhana tyydyn olemattomuuteen. ja sitten muutun kiveksi, sellaiseksi keskimittaiseksi graniittimöhkäleeksi.

Me Naisten kesänovelli

hyi ku sä oot inhottava, sanoi marjatta. tarja nauroi räkäisesti. häntä viehätti oma räävittömyytensä. mutta sitten maapallo räjähti ja kaikki kuolivat.

The Return of Bewildering Teuvo

Bewildering Teuvo valjasti persikkansa ja työntyi kohti massaa. Tuolloin mutta ei. Yht'äkkiä ja silloin mutta taas. Teuvon ohimoilla pisarat ja näin taas ratsasti sankarimme kohti.

taiteen herkkä balanssi

hienoimmat marmoripöydät hehkuvat luontaisessa ilmastoinnissa. uhrijumalan tiaran kiinnitys on korjattu ja seremonia voi alkaa. tai voisi, elleivät avustajan tangat hankaisi ikävästi. niinpä avustaja lainaa mel gibsonin (poissa) asuntovaunua ja löytää sieltä sopivat, mukiinmenevät "i love l.a." -pöksyt. mutta autenttisen epookin patina ja kredibiliteetti on destruktiivisesti annihiloitu.

Agent Hardass

Man, if yuh gon' wear socks 24/7, yuh gon' look like one.

Etelähelsinkiläistä perimätietoa

Perjantainen viemärintuoksu kehysti Punavuoren auvoa. Timo Kojo käveli pizzeriaan ja vaati itselleen kalakukkoa. Ravintoloitsija kieltäytyi. Suivaantunut Kojo haki uhkean citymaasturinsa ja ajoi pizzerian ikkunasta sisään. "Tuleeko sitä kalakukkoa", hän tiedusteli kiihtyneellä äänellä. Ei tullut kalakukkoa, tuli poliisi. Sen koommin ei ole Timo Kojo punavuorelaisesta pizzeriasta kalakukkoa vaatinut. Siitähän tuttu sanontakin on peräisin: Ei ole kukkoon kojottamista (Parkano 1999).

Otteita eräästä

puhaltelee pölyä pinnoilta pää kenossa
sinfonisen hevin soidessa taustalla
kissa kököttää kukkaruukun takana
ja

television uutislähetyksessä valehtelee tällä kertaa blondi
pölyt puhallettu, kissa syliin,
toisella kanavalla hienoimmat takaa-ajovideot
kierrekorkki aukeaa tästä alkaa hieno putki elämän valtatiellä perkele
käännekohta vaikka sorkkaraudalla sitten en tiedä yhtään näin nopeaa ihmistä katsopa lihaksiani siinä sinullekin jotain tavoiteltavaa mikset ole soittanut perkele en ymmärrä teitä kaikki olette minut tänne hyljänneet äitini kanssa asuvana minua ei enää pidetä minään sairaseläkeläisen onni on kiinni pienistä asioista

nopeasti sininen ruutuvihko täyttyy asioista. nyt. nukkumaan.

Päivän aforismi

jos litteroisi kaiken mitä on elämänsä aikana ajatellut, montako sivua siitä tulisi? ja montako jaksaisi lukea?

cyrus väänsin emäteko 1

jees i äm the män you have been looking for. etsimänne etsivänne, sihahti cyrus vääns itsetietoisesti. north state keltaisten sormien välissä henkilö nosti takinkaulukset vertikaaliasentoon. seinää against the wall vasten, ärähti arpinen kolli. mutta salamannopeasti vääns vääns kortongin taskustaan ja laukesi. pyssy, joka oli toisessa taskussa (bara bellum, ingen annan) laukesi itsestään, lävistäen väänsin korvalehden ja arpisen kollin puolison korpisen allin astmaisen vasemman keuhkon. kuin poltettu syylä, pahuus oli poistettu tästä viheliäisestä villagesta, kyläpahasesta jota villageksikin was called kutsuttiin.

strutsi

strutsin blossi on kaput.

kettu

kettu luimuilee metsässä.

karhu

karhu etsii murkinaa.

orava

orava juoksee vikkelästi.

Charlottenburg, Zoo, Hauptbahnhof, Friedrichstrasse, Alexanderplatz, Ostbahnhof

Berliini on väkiluvultaan 7-8 kertaa Helsinkiä isompi ja 6-9- kertaa kiinnostavampi. Laivamatka Helsingistä Rostockiin kestää vuorokauden, ja Rostockin modernilta mutta hengettömältä rautatieasemalta lähtee junia Berliiniin vähintään kerran tunnissa. Junailu kestää kolme tuntia. Berliinissä on valinnanvaraa asemissa; voi jäädä pois Charlottenburgilla, Zoolla, Hauptbahnhofilla (jos haluaa nähdä paljon lasia), Friedrichstrassella, Alexanderplatzilla tai Ostbahnhofilla.

Berliinissä on paljon ampiaisia. En tiedä miksi. Niihin ei tehoa edes saksan puhuminen. Niinikään Berliinissä on huikea määrä katuja. Ja ikkunoita. Ja kauppoja. Ja vinyylilevyjä. Ja vanhojen sekä uusien rakennusten surutonta yhteiseloa. Ja yhä muutamia joutomaita keskellä kaupunkia. Ja käärmemäinen Spree luikertelemassa lävitseen.

Erkaneminen turistipoluilta on hyvä idea. Natsien rakennuttama Tempelhofin lentokenttä on ankeudessaan verraton. Kreuzbergin pikkukadut vetävät puoleensa. Prenzlauer Bergissä asuu parvi muista maista muuttaneita taiteilijoita tai taiteilijoiksi itseään luulevia. Mitä pidemmäs itään kävelee, sen enemmän voi sanoa olevansa seikkailulla.

Kunnes Puolan rajalla Naton sotilaat pysäyttävät minut ja kuulustelujen jälkeen lähettävät Guantanamoon.

Kolme ratsastajaa

Ilta oli hämärtymässä. Joki virtasi tyynen majesteetillisena ylängön halki. Kolme hevosta kantoi matkalaisia kohti illan leiripaikkaa. Tšingis Khan, Kublai Khan ja Chaka Khan olivat matkanneet koko päivän, yli 150 kilometriä Ölgiystä koilliseen kohti Uvs Nuurin järveä. Huomenna he tavoittaisivat järven, ja rannalla odottaisi 40000 miestä, sotalaivoja sekä aseita lopullista, ratkaisevaa hyökkäystä varten.

Tšingis, äkkipikainen mutta määrätietoinen mies, hieroi huomattavia viiksiään nuotion äärellä. Arosudet ulvoivat lähes täyden kuun valaistessa ylänköä. Tšingis tunsi odotusten painon harteillaan. Hiljaa, lähes äänettömästi hän huokaisi ja loi katseensa kohti kuuta. "Oi kuu, anna minun jaksaa vielä tämä taistelu", Tšingis mutisi. "Sen jälkeen lupaan vetäytyä näistä hommista ja auttaa rouva Khania kotitöissä joka päivä (tiskata, pedata sängyt tms.)"

Samaan aikaan Tšingisin pojanpoika Kublai ajatteli toisenlaisia ajatuksia makuupussissaan. Teini kun oli, oikea käsi kävi kerkeää edestakaista väsytystaistoaan Pikku-Kublain kanssa. Toimenpiteellä oli märkä loppu, ja pian Kublai vaipui levottomaan mutta kohtuullisen onnelliseen teiniuneen.

Chaka, Tšingisin serkku, oli harvoja huomattavassa asemassa olevia naisia Mongoliassa. Siitä huolimatta, tai ehkä juuri siksi, hän oli uuvuksissa. Sotatoimet Luoteis-Mongoliassa olivat kestäneet vuosia, ja Chaka kaipasi säännöllistä elämää, turvallisuutta sekä jonkunlaista ammattiliittoa. Hän oli kaiken lisäksi alkanut inhota Tšingisiä, jonka pakkomielle Läntisen Xian valloittamisesta oli alkanut kuulostaa vanhan mielen jaarittelulta. Chaka halusi elämältä jotain muuta. Nuorempana hän oli ollut arvostettu laulaja Ulan Batorin kuppiloissa, mutta maineikas serkku veti mukanaan maailmanvalloitukseen. Nyt Ulan Batorin melskeinen yö tuntui houkuttelevalta Chakan sotimiseen väsähtäneessä sielussa.

Aamulla kolmikko hevosineen jatkoi kohti suurta Uvs Nuurin järveä, ja rauhallinen yö oli kohottanut kaikkien mielialoja. Tämä keikka vielä, ja sitten... näin tuntuivat kaikki ajattelevan. Jopa nuori Kublai, joka oli koko pienen ikänsä käsitellyt aseita ja kuunnellut isoisänsä palopuheita globaalista Mongoliasta.

Valitettavasti Tšingis Khan kuitenkin putosi hevosen selästä ja kuoli. Nykyisin Chaka Khan laulaa Ulan Batorin kuuluisassa Bajanhongor Bar & Grill -yökerhossa ja Kublai Khanilla on oma pienlevy-yhtiö, joka julkaisee lupaavien mongolialaisten death metal -yhtyeiden äänitteitä.

onni onnettomuudessa

mies kaivoi korvaansa,
sormi solahti aivoihin.
oikea jalka petti alta,
mies kaatui.
kynsi raapaisi aivoon uran.
alkoi uusi aika.

haju

juhlineiden ihmisten jäänteet leikkipuistojen hiekkalaatikoissa
melun jälkeinen hiljaisuus
letkulla veret viemäriin.

autot kevyessä horteessa
valmiina uusiin yliajoihin
meren tuoksu on lopullisesti voitettu.

euroopan suurkaupungit ovat lähempänä kuin koskaan
siitä meillä on kiittäminen yhteistä euforiaa
joka eilen saavutti lakipisteensä.

kuolleiden ihmisten haju
peittää meren hajun
meren haju
peittää kalan hajun
tänään olemme onnellisia siitä mistä eilen olisimme vielä kauhistuneet.

Elämä 500 metriä

Harva asia harmittaa enemmän kuin se, että kuulee ihmisjoukon pitävän lystiä lähistöllä eikä tiedä mistä ääni tulee.

Saarelan Olli

Olli Saarela. Olet sanonut, ettet pidä sivareita juuri minään. Sinulla on oikeus mielipiteeseesi. Mutta kerropa tarkemmin, mihin perustat käsityksesi.

Kuten ehkä arvaatkin, olen sivari. Suoritin siviilipalvelukseni päiväkodissa. Hoidin ja kasvatin lapsia, ja menestyin hommassa hyvin. Kannoin lapsista huolta ja vastuuta, opetin oikeaa ja väärää. Tein todellista, merkittävää työtä vuoden ajan 38 tuntia 15 minuuttia viikossa. Palkatta.

Tämä työ, ja sen tekijä, ei siis mielestäsi ole juuri mitään. Miksi ei? Koska sivarit ovat harvemmin kepulaisia? Koska sivarit eivät glorifioi sotaa eivätkä niele virallisia totuuksia Suomen sodista? Miksi?

Eipä sillä, että mielipiteelläsi olisi juuri merkitystä. Olen nimittäin nähnyt elokuvasi Bad Luck Loven.

Olet melko säälittävä mies.

Kurkku perseessä

Aku Louhimiehen, Markus Selinin, Jasper Pääkkösen ja Samuli Edelmanin uusi yhteinen elokuvaprojekti Kurkku perseessä saa ensi-iltansa lähiviikkoina. Elokuva on Louhimiehen koskettava tutkielma nuijasodan aikaisesta Raumasta, jossa eläville nuorille Makelle ja Orvastiinalle mikään ei tunnu riittävän, eikä mikään tunnu miltään. Tästä jälkipuberteettisesta päämäärättömyyden ja riittämättömyyden kokemuksesta Louhimies maalaa koskettavan urbaanin kansallisromanttisen, pittoreskin ruraalikuvaelman.

Markus Selin vavisuttaa pääroolin uhkeana mutta haavoittuvana Orvastiinana ja Jasper Pääkkönen loistaa seksiriippuvaisen Maken osassa. Samuli Edelman säväyttää Maken sosiopaattisen äitipuolen roolissa. Muissa rooleissa nähdään mm. Mikko Kouki, Lauri Nurkse, Matleena Kuusniemi, Laura Malmivaara sekä Pirkka-Pekka Petelius seinäkellona.

Tuokiokuvia Helsingistä

harmaamman pilvimassan sivureunassa lentää mies
voimanlähde epäselvä
kasvonpiirteissä jeesusmaisuutta
mutta ei

terassit täältä tuonne autioina, pullanmurenia mutta ei puluja
siskot ovat huolissaan veljistään, sunnuntaisin imuroidaan miehenjäännöksiä ojasta
keihäänheittäjien perintö elää
linnut vaikenevat
aurinko murjottaa
puuro mynnähtää
mummo itkee
ja kuolee

tenniskyynelpää kävelee ostoskeskuksen alle
ja litistyy kuoliaaksi
maksalaatikko puoleen hintaan, parasta ennen 20.8.
säätietojen mukaan ennakoitavissa vähintäänkin sadetta
festivaalijärjestäjä hukuttaa lemmikkihamsterinsa kiehuvaan rasvaan.

Musiikkiblogi

olen siirtänyt musiikkioperaationi osoitteeseen http://mankka.blogspot.com/
tervetuloa tutustumaan.

Oikea ja väärä, pt. 1

näinä päivinä on vaikea erottaa oikeata väärästä. siksipä lähdin haastattelemaan ihmistä joka tietää, tohtori huns dermatobäckiä. huns dermatobäck on jo n~ vuoden ajan tutkinut perulaisten alkuperäiskansojen terskoja. terskoista saatujen dna-löydösten perusteella on kyetty asettamaan koko länsimaisen kulttuurin historia oikeaan ruotuun, vittu.

tapaan h. dermatobäckin itä-joensuulaisessa kansankuppilassa. derm. haluaa nähtävästi olla teorioimiensa ihmispolojen ympäröimänä (joensuu on suomen peru-pyhättö). asettelen pakarani hermostuneena vastapäiselle tuolille ja puraisen tarjolle tuotua muna-riisipasteijaa. osa pasteijasta murenee parralleni, pyyhkäisen nolona mutta vikkelänä muruset tuonnemmaksi.

.........kohureportaasi jatkuu pian........

12 tuumaa kuumaa vitutusta

building houses from the bones of dead people
feasting on your carcass
cutey pie
human gut

Rakkauden

maiskutella nyt.
oikaisen kauluksiasi ja samalla.
omenasiiderillä on jotain tekemistä aivojen kanssa.
aamulla kauemmas.

expedition pant

minä railon tuntumassa, viskipullon päässä naisen huulet.
tundran homous ahluttaa karppuni.
ränttätänttä mielessä kuoleman korvalla.
kuinka banaalia.

announcement II

palaan bloggailun pariin heinä-elokuun vaihteessa.

announsment

ei sillä, että runouteni olisi näivettynyt.

vaan sillä, että tietokone on paskana.

ei haiku

räkä
räkä
räkä
räkä
räkä
räkä
räkä
kakka
paskapökäle.

uskoneltautus

hiipivä jokin olemattomuudessa,
liikkeen luonnottomuus. nyljetty itse, veristen käsien paikalla mädäntyneet aukot.
kuulin jonkun kuiskaavan korvaani jotain,
en ole varma mitä,
ikuisuus plus ikuisuus on yhtä kuin 3,3 nanosekuntia.
pluto ei ole enää planeetta, se on hauta
jonne ahdistuneiden ajatukset kaivetaan kuoleman jälkeen.
menen katsomaan täytettyä ruumistani luonnontieteellisen museon
paniikkihäiriöisten, kuolemanpelkoisten kompulsikkojen osastolle.

viikon biisinnimi

jesus wants me for a sunbeam

tilannekuvia savon suunnalta

-kuolema on tuossa nii lähellä aina,
mutta kah, nii on elämäkkii.
näin sanoi 89-vuotias k. rytkönen nilsiästä
savustaessaan muikkua vanhassa televisiossa.
mitä tästä voimme oppia?
tuskin paljoakaan.

päivän sana

miehisyys

Eläkeläinen majoitti katukerjäläisiä talvella kodissaan Helsingissä

Eläkeläinen majoitti katukerjäläisiä talvella kodissaan Helsingissä

Julkaistu: 19:28

Kimmo Oksanen

helsingin sanomat
HEIDI PIIROINEN / HS

Eläkeläinen majoitti katukerjäläisiä talvella kodissaan Helsingissä

Pirjo Hongisto majoitti kerjäläispariskunnan makuualkoviinsa ja muutti itse keittiöön.

Eläkeläinen Pirjo Hongisto, 66, istuu keittiönpöytänsä ääressä Helsingin Torkkelinmäellä ja tarjoaa kahvia, karjalanpiirakoita munavoin kera, pizzanpaloja ja pitkopullaa.

Pari viikkoa sitten näistä antimista nauttivat toimittajan ja lehtikuvaajan sijasta romanialaiset kerjäläiset. Hongisto majoitti kotiinsa neljä kerjäläistä pitkin talvea.

"Voi että minä tykkäsin siitä Violetasta! Aina oli tiskit tiskattu ja pyykit pesty, kun tulin kotiin!" Hongisto hihkuu.

Hän puhuu Violeta Rostasista, joka on monille helsinkiläisillekin tuttu kasvo Aleksilta, missä hän päivysti vakiopaikallaan kerjäämässä talven. Transilvanialainen, kouluja käymätön 33-vuotias selkeästi fiksu ja sydämellinen nainen, ja viiden lapsen äiti.

"Jos se vaan olisi saanut käydä koulua ja oppia lukemaan!"

Helsingin kaupunki ja Diakonissalaitos käynnistävät maanantaina katuprojektin. Kaksihenkinen katupartio selvittää, miksi romanit ovat täällä, missä olosuhteissa he elävät, ja onko heille oikeasti tarjolla töitä.

Pirjo Hongisto on ollut yhden naisen katupartio viime syksystä lähtien. Silloin hän tapasi nuorehkon romanimiehen kadulta rukousasennossa kerjäämästä ja käski tätä "nousemaan ja kantamaan mummun tavarat kotiin".

"Ajattelin, ettei tämä voi olla totta, että ihminen joutuu kerjäämään kadulla polvillaan! Sanoin, että tiedäksä, ettei Suomessa kerjääminen ole oikein soveliasta? Hän vain nyökytteli päätään", Hongisto kertoo.

Hongisto majoitti Mariuksen vapaaseen naapurihuoneistoon. Mariuksen perässä tulivat tämän kaverit. Kun vuokraemäntä sai tietää, että asukkaat ovat romanialaisia, hän käski "kirkuen nämä pois".

Romanit muuttivat Hongiston asuntoon.

"Vuokraemäntähän ei edes asu tässä talossa! Ne jotka asuvat, tykkäsivät pojista, kun nämä auttoivat muutoissa ja kaikenmoisissa muissa hommissa. Marius maalasi tämänkin!" Hongisto kohottaa katseensa olohuoneen kattoon.

Hongiston huoneen ja keittiön kokoisen asunnon nurkassa on makuualkovi. Kevättalvella Hongisto majoitti sinne Violeta ja Florian Rostasin. Itse hän muutti keittiöön!

"He ovat aviopari. Ja minä olen yökyöpeli", Hongisto selittää viittoen jääkaapin suuntaan. Yösyömiset olisivat voineet häiritä vieraiden rauhaa.

Mutta oikeasti! Ihmisethän varjelevat kotiensa koskemattomuutta nykyisin kuin kalleinta aarrettaan, eivätkä päästä edes ystäviään kyläilemään. Kuinka joku voi ottaa ventovieraita ulkomaalaisia kerjäläisiä kadulta luokseen?

Oletko hullu, mielenvikainen vai järjiltäsi?

"Totta kai! Sekaisin mennyt leski, joka on menettänyt miehensä ja kulkee nyt nuoren ulkomaalaisen miehen kanssa."

Hongiston puoliso kuoli noin vuosi sitten.

"Mulla on taito nähdä vieraan ihmisen hätä", Hongisto kertoo. "Lapsesta saakka olen tottunut siihen, että joku saattoi tulla kotiimme ja hän sai ilman muuta yösijan. Apua pitää antaa heti."

Parikymmentä vuotta sitten viipurilaisen äidin ja inkeriläisen isän tytär osti uusmaalaisen ilmaisjakelulehden. 1990-luvun alussa ilmoittajilta loppuivat rahat, ja Hongisto menetti tulonsa, lehtensä, työnsä, kotinsa ja omaisuutensa.

Hongistot muuttivat Torkkelinmäelle, missä Pirjo työskenteli pyörätuolilla liikkuneen miehensä omaishoitajana.

Sosiaaliapuunkin hän on turvautunut.

"Kerjäläinenhän minäkin olen. Vai onko sossusta joskus annettu jotain, ilman että sieltä olisi pyydetty ja anottu? Ja nämä Hurstin leipäjonossa seisovat, miten he muka poikkeavat kerjäläisistä!"

Hongisto moittii viranomaisten suhtautumista kerjäläisiin, ja myös niihin jotka yrittävät auttaa näitä.

"Eräänä iltana kun oli todella kylmä, soitin päivystävälle komisariolle ja kysyin, voisiko tämä auttaa minua löytämään nämä kerjäläiset. Olisi ehkä asunto tarjolla ystävän luona pakkasten ajaksi", Hongisto kertoo sanoneensa.

"Poliisi vastasi vain, että 'kuulkaa rouva, tämä ei mene niin'. Aloin miettiä, että onko siis jo päätetty jokin 'niin', miten tämä menee. Ja jos on, niin mikä se on?"

Hongistolla on oma ehdotus siitä, miten tämän pitäisi mennä: "Romanit ovat Euroopan sisäisiä pakolaisia. Euroopan yhteisön pitäisi painostaa jäsenmaitaan pitämään romanilapset koulussa, tekivät näiden vanhemmat mitä hyvänsä.


alkuperäinen uutinen täällä.

Keijo Mähönen

Antakaahan kun kerron itsestäni. Synnyin kahdeksanlapsiseen perheeseen Simojoen varressa vuonna 1940. Vanhempani lähettivät minut evakoksi Ruotsiin, tarkemmin sanoen Uppsalaan. Siellä asuin tätini Martan luona. Martta poltti tupakkaa koko ajan (ja kuoli myöhemmin aivoverenvuotoon). Vuonna 1946 muutin takaisin Suomeen. Isäni oli kuollut sodassa, mutta äitini oli päättänyt kasvattaa kaikki kahdeksan valittamatta ja apua pyytämättä. Sodanjälkeinen Rovaniemi oli ankea paikka, mutta yhdeksän ihmistä sai kaivettua tilavan maakuopan, jossa järsimme pettua aamuin illoin. Toisinaan kävin varastamassa lähikaupasta pussillisen taateleita, ja siitäpä riitti meille kuukausiksi. Pakkasta oli 59, kenkiä ei ollut, äiti hakkasi mattopiiskalla ja isoveli vyönsoljella. Perseestähän tuo kaikki oli lapsen kehitykselle.

Mutta nyt olen aikuinen ja minusta on tullut pääministeri. Aion kostaa kaikki lapsena kokemani vääryydet maailmalle, ja te ette mahda sille mitään.

kasvaminen ihmisenä

kiipesimme tornin huipulle ulkoseinää pitkin. se oli meille helppoa,
olimmehan kasvaneet isoiksi muualla.
yrititte nauraa, mutta vaiensimme teidät urbaanin post-post-moderneilla, ironisilla
sutkautuksilla. menimme ironian taakse ja
teimme sinne pesän.
seuraavana aamuna puijon torni romahti.

Marc Moulin - Humpty Dumpty

FUNKY WEDNESDAY

Ramsey Lewis - Solar Wind


Rhythm Heritage - Three days of the condor



O'Donel Levy - Never Can Say Goodbye



Jerry Peters - Melinda Latino



Chocolate Milk - My mind is hazy



Michael Wilson - Groove it to your body (instrumental)


Martial Solal - Un Train Vaut Mieux Que Deux Tu L'auras




Ju-Par Universal Orchestra - Time





Mainioita musiikkiaiheisia blogeja, joista osa yllä olevista biiseistäkin on alunperin bongattu (kiitos):

DJ's delight
Oufar Khan
Ile oxumare

Dollar Bin Jams
Another night On Earth
OOFT Music
Disco Devil
Silence is a rhythm too
My Jazz World

tuli aamu

ja valkeus.

Soulful

Al Green is tired of being alone.

Al Green - Jesus is waiting

Al Green - Sha la la

Chicago w/ Al

yhtäkkiä tämä kääntyy alista chicagoon. joka tietysti on loistava bändi, ei siinä mitään. mutta alun perin yritin sanoa jotain al greenista. en tiedä mitä tapahtui. tai tapahtuiko edes sitä.

bonus: japanese street player!

and the bomb: the bucketheads

Paha Ihminen

Minulla on koinsyömä takki, pidän sitä verhona olohuoneessa. Takin reikien läpi valonsäteet polttavat minuun leimoja. Haluan elää pimeässä, olen Saatanan oma. Ostan kaupasta kananmunia ja väritän ne spriitussilla mustaksi, niin paha minä olen. Hississä jauhan purkkaa ja länttään sen lattiaan kiinni, jotta yläkerran löyhkäävä vanhus astuisi siihen ja tuntisi epämiellyttävän hankaloituman muutenkin vaivalloisessa kävelyssään. En kadehdi ruotsalaisia, en perkele kadehdi. Niin paha minä olen. Syön punasipulia ja valkosipulia ja hönkäilen öisin naapurin postiluukkuun. Taksilla olen kerran ajanut Kirkkonummelle ja jättänyt maksamatta. Kuski sai kiinni ja hakkasi. Auringon kiellän loitsuin ja huutamalla ikkunanraosta. En kestä kirkkaita enkä vaaleita asioita. Värjään itsenikin kenkälankilla mustaksi. Niin paha minä olen.

sekavia tunteita herättävä sanapari

bulgarialainen naiskiekonheittäjä

Väliaikatietoja

Kesän avatessa haaransa sanainen arkku tyhjenee.

Sää

tänään on aurinkoista. eilenkin oli aurinkoista, joskin koleaa. iltapäivällä lämpeni. onkohan huomennakin aurinkoista. huomenna lienee yhä koleaa. yöllä voi olla kylmä ilma. aurinko on välillä pilvessä, mutta välillä ei ole. tuulee toisinaan. joskus on tyyntä. on satanutkin silloin tällöin. saas nähdä miten huomenna. ylihuomenna saattaa kylmentyä tai lämmetä, tosin voi pysyä samanlaisenakin. kesäkuussa voi olla sitten lämpimämpää. toivotaan niin. ehkä heinäkuussa on joitakin sateita, mutta toisaalta eihän sitä tiedä. elokuussa saamme varmaan nauttia auringosta, ainakin joinakin päivinä. mutta saattaahan sitä tulla huonojakin kelejä. ellei tule hyviä sitten.

jorma

jorma käveli tyynenä kaaoksen edellä. talo oli jo myynnissä ja saluunan ovet sepposen selällään. vielä yksi jääkiekko-ottelu ja sitten jorma heittäytyisi elämän virtaan, kuolleiden ja elävien sielujen ikiaikaiseen jatkumoon, tietoisuuden tuolle puolen. jorma. jorma hyvä. onko hella nyt varmasti pois päältä? onko kypärä päässä? jorma. jorma?

(anturin sijainti kartion ([ -- ~olla)

minua on lähestytty useiden tahojen toimesta asiassa, joka ei minulle varsinaisesti kuulu. nimittäin ''_´kkl ja anturin sijainti kartion ([ -- ~olla, jolloin.

vastaukseni kaikille uteliaille on:


VITUSTAKO MINÄ TIETÄISIN!!!

Uskottavia kokoomuspoliitikkoja

Olen koostanut tähän listan mielestäni uskottavista kokoomuspoliitikoista:











































.

www.anus.com

Onnittelumme olet voittanut onneksi olkoon olet onnekas voittaja napsauta tästä tämä ei ole kusetusta vitun pelle haluan rahasi kuinka voisimme järjestää siirron parhaiten herkkäuskoinen munapää.

Frank Zappa Is Dead!

Tässä näytteitä Zappan kenties leikkisämmästä ja lyhytjänteisemmästä, humoristisesta puolesta (jossa aina on kuitenkin pohjalla joku sanoma [no, melkein aina]). Itse en jaksa kuunnella seitsemän minuutin kitarasooloja. Niissäkin Zappa nimittäin kunnostautui.

Näissä biiseissä tulee selvästi ilmi Zappan tasapuolinen inho kaikkea tekopyhyyttä kohtaan. Hipit saavat osansa. Ja isänmaa. Zappa ei koskaan mennyt massan mukana. Ihailtavaa sinänsä.

Kun kuuntelee lyriikoita, täytyy muistaa myös aika jolloin materiaali tuli ulos, eli 66-seitkytluvun loppu. Ajan hermolla, nääs.

Toivon saavani palautetta.


Frank Zappa - Who are the brain police?

Frank Zappa - Call any vegetable

Frank Zappa - Don't eat the yellow snow

Frank Zappa - Stick it out

Frank Zappa - I ain't got no heart

Frank Zappa - I'm the slime

Frank Zappa - Who needs the peace corps?

BLUT AUS NORD

Blut Aus Nord - The Sounds of the Universe

Blut Aus Nord, ranskalainen "black metal" -bändi on paljon enemmän kuin bändin nimi tai genremääritys voivat vihjailla. Musiikki on täysin ainutlaatuista, vangitsevaa ja kekseliästä. En tiedä toimisiko tämä livenä, mutta toisaalta erittäin harva bändi mielestäni toimii. Olen korvakuulokemiehiä pikemminkin.

Bändin visuaalinen ilmekin on omaa luokkaansa. Kehotan tsekkaamaan kotisivut. En ole ihan varma, mitä siellä tapahtuu, mutta se vaikuttaa silti mielenkiintoiselta.

ilmarisen kello näyttää 3:00

juo jekkua
juo beamia
juo lonkkua
juo itsesi
käänny tuolilla
kohti itää
kuuntele black metalia
arvosta aamuöistä kohinaa
meren poissaolevaa tappavuutta

Kolonialisti-ihminen

kolonialisti-ihmisen ego on niin suuri, että hän haluaa levittäytyä metastaasina muihin ihmisiin, muihin organismeihin. hänelle ei riitä oman äänen kuuleminen, vaan hän vaati äänensä resonointia muiden ihmisten ontoiksi näverretyistä kehoista (ja kehoissa). hän on psykopaatti-sienirihmasto-alien. kolonialisti-ihminen on ihmisyyden halveksuttavin muoto.

Mose Allison

My momma told me, my papa said it right
He said, "son, you're gonna drive right out of sight
If you keep drinking and gambling
Staying out all night, just living in a fool's paradise"


Mose Allison - Fool's Paradise

Mietelause

Vappupäivän aamu ilman krapulaa on kuin morsian ilman syfilistä.

Kiellän

kaiken.

Sitä se kuiteski pukkaa

robert wyattin musiikki tulee suoraan jumalasta. wyatt saa uskomaan, että jumala on.

robert wyatt - catholic architecture

tauko

jos nyt jotain on oppinu.










sen on unohtanu.

Albaniasta

Kolmeenkymmeneenviiteen vuoteen mahtuu paljon kokemuksia, katumisia ja ilon aiheitakin. Mutta kokemukseni lesboilemisesta ovat häpeällisen vähäiset. Siksipä teenkin nyt kuten Lars Levi Lesbos, lesboilun kehittäjä ja suojelija, opasti aikoinaan nuoria miehiä: ios lespoilu sua cinostaavi, ota däsdä neuvost waari - cas mican ei sua cehitaa woi kuin observatio ia muistiinpano.

Otan yhteyden maailman kauneimpaan votjakkilesboon, *** cart '*** Melindaan, joka muutti vuonna 1987 Riihimäeltä Albaniaan, jossa tuolloin lesboilua suvaittiin kernaammin kuin Suomen Kekkoslovakiassa. Tirana, tuo tosielämän funwall, on näyttämönä kun seuraan Melindaa lesbiaanisten nautintojen äärelle.

Astumme sisään porttikongista. Sisäpihalla pieni, dekadentin näköinen huoneisto imaisee meidät ovestaan sisäänsä ja millainen sisä se onkaan! Kääpiölesboja, rekkalesboja, puutarhurilesboja ja karvaisia lesboja joka puolella! Keittiön kuivauskaapin ovet eivät pysy kiinni, sillä kaappi on täynnä erikokoisia dildoja käyttöikänsä eri vaiheissa. Stereoista sykkii vaimeana elektronista tanssimusiikkia, ikäänkuin valmiina hyökkäämään orgastiseen täysräjähdykseen minä hetkenä hyvänsä. Televisio säteilyttää pinnalleen kuvaa kahdesta, kenties kolmesta toisiaan hyväilevästä alastomasta naishahmosta. Makuuhuoneen seinälle on ripustettu kermanvärinen basso. "Kahentoista tonnin basso", toteaa Melinda. Olen havaitsevinani ylpeyttä hänen atooppisilla mutta viehättävillä kasvoillaan.

Minut yllättää tunteellisuuden ja pahoinvoinnin äkillinen kohtaaminen jossain sieluni poimussa. Poistun ulos huoneistosta, otan kadulta taksin ja suuntaan kohti Enver Hoxha -lentokenttää. Koko matka, kaikki näkemäni on ollut jotenkin liikaa vanhalle mutta koulimattomalle minuudelleni. Itken koko lentomatkan, eikä itku hellitä edes Helsingissä. Tarvitsen pikaisesti jotain... jotain heteromaista! Kotona jääkaapistani löytyy sinne toissa viikonlopusta jäänyt Karhu-pullo. Avaan sen tärisevin käsin ja juon, juon elämän nektaria ja tunnen jälleen herääväni henkiin. Työnnän VHS-kasetin nauhuriin ja katson vuoden 1998 jääkiekkofinaaleja alusta loppuun neljä kertaa peräjälkeen.

Lesboillut en ole koskaan, enkä lesboile. Mutta olen minä Cafe Ursulassa muroja syönyt.




omasta unestani mukaillen, Petrus

Minuudesta

Kolmeenkymmeneenviiteen vuoteen mahtuu paljon kokemuksia, katumisia ja ilon aiheitakin. Mutta kokemukseni lesboilemisesta ovat häpeällisen vähäiset. Siksipä teenkin nyt kuten Lars Levi Lesbos, lesboilun kehittäjä ja suojelija, opasti aikoinaan nuoria miehiä: ios lespoilu sua cinostaavi, ota däsdä neuvost waari - cas mican ei sua cehitaa woi kuin observatio ia muistiinpano.

Otan yhteyden maailman kauneimpaan votjakkilesboon, *** cart '*** Melindaan, joka muutti vuonna 1987 Riihimäeltä Albaniaan, jossa tuolloin lesboilua suvaittiin kernaammin kuin Suomen Kekkoslovakiassa. Tirana, tuo tosielämän funwall, on näyttämönä kun seuraan Melindaa lesbiaanisten nautintojen äärelle.

Astumme sisään porttikongista. Sisäpihalla pieni, dekadentin näköinen huoneisto imaisee meidät ovestaan sisäänsä ja millainen sisä se onkaan! Kääpiölesboja, rekkalesboja, puutarhurilesboja ja karvaisia lesboja joka puolella! Keittiön kuivauskaapin ovet eivät pysy kiinni, sillä kaappi on täynnä erikokoisia dildoja käyttöikänsä eri vaiheissa. Stereoista sykkii vaimeana elektronista tanssimusiikkia, ikäänkuin valmiina hyökkäämään orgastiseen täysräjähdykseen minä hetkenä hyvänsä. Televisio säteilyttää pinnalleen kuvaa kahdesta, kenties kolmesta toisiaan hyväilevästä alastomasta naishahmosta. Makuuhuoneen seinälle on ripustettu kermanvärinen basso. "Kahentoista tonnin basso", toteaa Melinda. Olen havaitsevinani ylpeyttä hänen atooppisilla mutta viehättävillä kasvoillaan.

Minut yllättää tunteellisuuden ja pahoinvoinnin äkillinen kohtaaminen jossain sieluni poimussa. Poistun ulos huoneistosta, otan kadulta taksin ja suuntaan kohti Enver Hoxha -lentokenttää. Koko matka, kaikki näkemäni on ollut jotenkin liikaa vanhalle mutta koulimattomalle minuudelleni. Itken koko lentomatkan, eikä itku hellitä edes Helsingissä. Tarvitsen pikaisesti jotain... jotain heteromaista! Kotona jääkaapistani löytyy sinne toissa viikonlopusta jäänyt Karhu-pullo. Avaan sen tärisevin käsin ja juon, juon elämän nektaria ja tunnen jälleen herääväni henkiin. Työnnän VHS-kasetin nauhuriin ja katson vuoden 1998 jääkiekkofinaaleja alusta loppuun neljä kertaa peräjälkeen.

Lesboillut en ole koskaan, enkä lesboile. Mutta olen minä Cafe Ursulassa muroja syönyt.




omasta unestani mukaillen, Petrus

Lespoilusta

Kolmeenkymmeneenviiteen vuoteen mahtuu paljon kokemuksia, katumisia ja ilon aiheitakin. Mutta kokemukseni lesboilemisesta ovat häpeällisen vähäiset. Siksipä teenkin nyt kuten Lars Levi Lesbos, lesboilun kehittäjä ja suojelija, opasti aikoinaan nuoria miehiä: ios lespoilu sua cinostaavi, ota däsdä neuvost waari - cas mican ei sua cehitaa woi kuin observatio ia muistiinpano.

Otan yhteyden maailman kauneimpaan votjakkilesboon, *** cart '*** Melindaan, joka muutti vuonna 1987 Riihimäeltä Albaniaan, jossa tuolloin lesboilua suvaittiin kernaammin kuin Suomen Kekkoslovakiassa. Tirana, tuo tosielämän funwall, on näyttämönä kun seuraan Melindaa lesbiaanisten nautintojen äärelle.

Astumme sisään porttikongista. Sisäpihalla pieni, dekadentin näköinen huoneisto imaisee meidät ovestaan sisäänsä ja millainen sisä se onkaan! Kääpiölesboja, rekkalesboja, puutarhurilesboja ja karvaisia lesboja joka puolella! Keittiön kuivauskaapin ovet eivät pysy kiinni, sillä kaappi on täynnä erikokoisia dildoja käyttöikänsä eri vaiheissa. Stereoista sykkii vaimeana elektronista tanssimusiikkia, ikäänkuin valmiina hyökkäämään orgastiseen täysräjähdykseen minä hetkenä hyvänsä. Televisio säteilyttää pinnalleen kuvaa kahdesta, kenties kolmesta toisiaan hyväilevästä alastomasta naishahmosta. Makuuhuoneen seinälle on ripustettu kermanvärinen basso. "Kahentoista tonnin basso", toteaa Melinda. Olen havaitsevinani ylpeyttä hänen atooppisilla mutta viehättävillä kasvoillaan.

Minut yllättää tunteellisuuden ja pahoinvoinnin äkillinen kohtaaminen jossain sieluni poimussa. Poistun ulos huoneistosta, otan kadulta taksin ja suuntaan kohti Enver Hoxha -lentokenttää. Koko matka, kaikki näkemäni on ollut jotenkin liikaa vanhalle mutta koulimattomalle minuudelleni. Itken koko lentomatkan, eikä itku hellitä edes Helsingissä. Tarvitsen pikaisesti jotain... jotain heteromaista! Kotona jääkaapistani löytyy sinne toissa viikonlopusta jäänyt Karhu-pullo. Avaan sen tärisevin käsin ja juon, juon elämän nektaria ja tunnen jälleen herääväni henkiin. Työnnän VHS-kasetin nauhuriin ja katson vuoden 1998 jääkiekkofinaaleja alusta loppuun neljä kertaa peräjälkeen.

Lesboillut en ole koskaan, enkä lesboile. Mutta olen minä Cafe Ursulassa muroja syönyt.




omasta unestani mukaillen, Petrus

eespäin

muurahaiset heräävät maan alta väsymättömään toimintaan, jonka seuraaminen aiheuttaa pakonomaista lohdullisuutta.

kaneetti

deekun huokaus syrjäisellä kujalla
neonvalojen sirinä paraatipaikalla
muovipussi tuulessa
kumijäännös tiessä, keskiverto nainen ylittää tien ja haukottelee ja kaikki onkin nyt sitten loppu.

tunnustus

tuo robert wyattin laulu koskettaa jotenkin.

Robert Wyatt

Robert Wyatt - Just As You Are

c

could it be that your ankles have been bitten is me is you guitar is
another fly polystyrene sweating like satan
brightness in my temple forehead you mean no you say no i don't want to i say you say gentle caress buttocks trembling why not what is and what is not
and football microwaves what's vital we need to have this little discussion

deepness aka. depth

walk further, there's a manhole, enter.
darkness in a comforting way, no rats.
walk ankle deep in grime, no matter, hum.
reach a platform, say something average.
metro sewage atmosphere crisis.

rakas päiväkirja,

olen umpikujassa.

tekijä

heikkous on vahvuus
ja vahvuus on heikkous
ja luotettavuus on epäluotettavuus
miten voimme päätellä mitään.

madridista

casillas

ramos-heinze-cannavaro-marcelo

guti-gago-sneijder-robben

raúl-van nistelrooy

+

dudek, metzelder, pepe, salgado, diarra, drenthe, torres, balboa, saviola, baptista, higuaín, soldado

keskustelu avovaimon kanssa

nää on sentään pariisista anteeks vaan

vakava konstellaatio

aurinkoinen saa

auringon oranssi räjähdys silpoo kappaleiksi,
rantakahvilassa lapsi itkee.

meri kimaltelee jo kesäkuumaisesti, mutta.
lokin huuto ja.

talon katolla huoltomies krapulassako,
en enää muista nimeäni.

rakas päiväkirja,

rakas päiväkirja.

rakas päiväkirja,

viime yönä en nähnyt unia.

rakas päiväkirja,

viime yönä näin unta, että nousin naispuoliseen jumalaan tarrautuneena spiraalimaisella liikkeellä hitaasti ylöspäin.

paratiisi

täällä
uponneessa kaupungissa
ankeriaat uivat taloista
ulos ja sisään,
meritähdet merihevoset merilehmät
vaeltavat pois melusta
kohti muinaista legendaa,
vedenalaista paratiisia,
espoota.

odottavan aika

tuntuu kuin kesä jo kurkistelisi
vaikka lämpötila pettää
odotan
suokin kallioita
kaljapulloja, tyhjiä ja täysiä
lokkien kirkunaa
basson jytinää puistikon toiselta puolelta
auringon polttamaa mustaa hihaa
hetkellistä vapauden ja kiireettömyyden illuusiota
ghettoblasteria
laivoja
raiteiden hajua
suolavettä
kävelyä
pyöräilyä
espoota
herneenpalkoja kallionkolossa
sanomalehden sivujen kääntelyä haastavassa tuulessa.

the city in the rain and me watching something trying to figure out something, not quite sure what or why

vicious little
wet spot

purifying,
rendering
noise

oh, the destroyer of mildew
thou shalt not leave me unstraightened.

Viikset

Erilaisuus, tuo homogeenisen ihannekasauman ikiaikainen märkä ajos, saapui Lapinjärvelle. Tähän miljoonien onnellisten huokausten pullaisaan kestikievariin saapui nimittäin viiksetön mies. Ja mitä on mies ilman viiksiä? Mitä on pulla ilman rusinoita, peräaukko ilman kynttilää? Pelkkä lahonnut erämökki.

Eipä siis ihme, ettei viiksetönnä Lapinjärven kukkealla pääraitilla kauan rehvasteltu. "Sinulla", latelivat paikallisen koodiston portinvartijat, "on kaksi vaihtoehtoa: joko kasvatat oitis viikset tai häivyt lintukodostamme iileilemästä". "Mutta kun minulla ei kasva nuo viiksijouhet", puolusteli tunkeilija. "Ei kasva?", hämmästelivät paikalliset. "Ei", vahvisti muukalainen.

Siksi visaisen dilemman eteen olivat paikalliset joutuneet, että vetäytyivät he pohtimaan ratkaisua Lapinjärven kirjaston lehtilukusaliin. Vieri tunteja, vieri vuorokausi. Ilman vettä tahi muunlaista ravintoa vietetyn uuvuttavan, mutta tuikitärkeän rupeaman jälkeen astui kirjaston pääovesta ulos paikallisten vanha viisas johtaja. "Olemme päässeet ratkaisuun", loihe lausumaan. "Teloitamme tunkeilijan yhdellä laukauksella niskaan. Erilaisuus ei kuulu tänne, emmekä voi vaarantaa yhdenmukaista hyvinvointiamme."

Mutta kun nämä ylväät paikallisen rodun edustajat pyrkivät paikantamaan muukalaisen, ei se onnistunutkaan. Oli nimittäin käynyt niin, että hämmennyksen keskipiste oli päättänyt paeta Lapinjärven leveiltä pitkospuilta kohti uusia kiusantekoja. Eikä häntä sen koommin Lapinjärvellä nähty, ja hyvähän se on.

Sillä pahan tiet ovat moninaiset, petolliset.

Azymuth Double Whammy

Azymuth on suosikkibändejäni. Nämä pienet, pyylevät brassiukkelit kiertävät käsittääkseni edelleen keikoilla ympäri maailmaa. Eipä ihme, sillä musiikki on täysin ajatonta ja tavallaan genretöntä. Tässä pari näytettä Azymuthin kakkoslevyltä Águia Não Come Mosca vuodelta 1977.




Azymuth - Tamborim, cuica, ganzá, berimbau
Azymuth - Circo Marimbondo

a very inspiring poem indeed

farting makes you look ravishing, babe
now, if only we could agree on the colour of your hat
let's hit the main scene
with accurate strikes
with aplomb
with style

the street is being attacked by giant monsters
tiny people with their lunches
tiny people with their tiny feet
and then clouds
collapsing

this poem has reached its ending statement
in which i say
there is nothing
worse than
a man
who calls
himself
a poet.

sleeveface

I

kaikkihan me olemme epähedelmiä.

BLUES

oma elämä asettuu oikeaan lipastoonsa, kun kuuntelee vanhaa blues-musiikkia.

son house - john the revelator
son house - grinnin' in your face
robert johnson - drunken hearted man

ashamed

indeed bemused continually in loss who is to make responsible finally you noticed the phleghm i feel like not one of your bi's never mind - i'm not charming i'm fat getting meaty for you i slit my wrist one more summer at least. please?

confirmation

messiah coming
slowly descending
from the pedestal
but never flashing
a faintest smile to the crawling
well, i guess
it's another sip
and a fuck off,
then.

Elämän kolhima rikishi muistelee

Sumopainijan pakaroiden paino ylittää käsimatkatavaran sallitun ylärajan. Nostamme ozekin tavaratilaan, rullaamme kiitoradan päähän ja väännämme yorikirilla itsemme yltiöpositiiviseen tilaan. Basho loppuu, joku voittaa, elämä jatkuu.

4.5/5 stars used for ratings on en.wikipedia

"Do whatever you want as long as it meets licence conditions"

Nainen istui vessassa kaksi vuotta

Tätä ei voi keksiä, tämä on totta:

Nainen istui vessassa kaksi vuotta - iho kasvoi kiinni pönttöön

Amerikkalaisviranomaiset harkitsevat nyt syytteen nostamista poikaystävää vastaan, koska tämä ei hälyttänyt aikaisemmin apua tyttöystävälleen.

ABCNewsin mukaan 36-vuotias nainen istui poikaystävänsä vessassa kaksi vuotta sillä seurauksella, että hänen ihonsa kasvoi kiinni vessan istuimeen.

Poikaystävä vakuuttaa kysyneensä tyttöystävältään päivittäin, tulisiko hän pois vessasta, mutta tämä oli aina todennut tulevansa ehkä seuraavana päivänä.

Lopulta poikaystävä sai tyttöystävänsä vakuuttuneeksi siitä, että tämä tarvitse lääkärin apua. Tyttöystävä kuljetettiin sairaalaan istuinosa kiinni ihossaan. Vasta sairaalassa istuin saatiin irti.

- Naista ei ollut liimattu kiinni tai sidottu. Hänen kehonsa oli vain jäänyt kiinni istuimeen. Sitä on vaikea kuvitella, poliisi sanoi.

Ness Cityssä asuva poikaystävä soitti poliisille 27. helmikuuta ja sanoi tyttöystävänsä asioiden olevan jotenkin hullusti.

Viranomaiset eivät tiedä vielä, onko naisella mielenterveysongelmia tai onko hän liikuntarajoitteinen.

ILTALEHTI

Hello everybody

Hi. My name is Sylvia Notplath. I love poetry and fucking. That's why I came across Tommy Tabermann, a social democrat. And inspired by his amazing poetry, I wrote this (hope you like it):

You gave me a hero’s welcome
and I brought you liquorice.
In our shared delusion we were
happier than clouds.
That summer I took you
to the countryside, and
taught you to speak to cows.
But when in the autumn
we came back home,
you had forgotten how to
speak to humans.

Sananen loppuviikoksi

osavuosikatsaus

The Residents

Kaksi mieletöntä biisiä The Residentsin "Duck Stab" -albumilta vuodelta 1978.



The Residents - Laughing Song
The Residents - Constantinople

Funked Up

Muutama henkilökohtainen suosikkini kyseisen genren "rauhallisemmasta" päästä.



Banda Black Rio - Urubu Malandro (Maria Fumaça LP 1977)



Deodato - Skatin' (Night Cruiser LP 1980)



Pleasure - I'm Mad (Accept No Substitutes LP 1976)



Roy Ayers - Ebony Blaze (A Tear To A Smile LP 1975)

PS. 67-vuotiaan Roy Ayersin nykykunnon voi tarkistaa Espoon April Jazzissa 26.4.

Tampere

Teräväpiirtoihmiset hämmentävät poissaolollaan. Nousemme harjulle, jonka aurinko on kiihottanut laukeamispisteeseen. Puut väistävät autojen tieltä, spreijattujen ihmisjätteiden kulta-aika on mennyt. Vulvahdamme maailmaan, tutustumme tampereisiin, teemme mitä teemme, poistumme ikuiseen pispalaan.

Egoistinen paniikki

Keijot
Sepot
Raimot
Kalevit
Uolevit
Paavot
Reinot
tuhansina
juoksemassa
viimeisillä
voimillaan
kohti
Suomen pankkia.

ystävää mäjessä

terve, kaikki blogini lukijat! toivon, että tsekkaatte ystäväni uunituoreen blogin. hienompia piirroksia ette hevillä löydä. tsek it out ja kommentoikaa myös, siitä yksinäiset bloggarit ilahtuvat.

petrus

Celtic Frost - Dethroned Emperor

Hei, nuori!

Suunnitteletko bändin perustamista? Tykkäätkö heavy metal -tyylisuunnasta eli genrestä? Niin minäkin. Ja mielestäni sinulla, Aki-Tero, on hieno suunnitelma.

Minäkin aloitin heavy metal -musiikin soittamisen suunnilleen sinun ikäisenä, 12-vuotiaana. Ensin kasvatin takatukan, sitten sivu- ja etuhiukset. Ystäväni Kallen kanssa käänsimme vahvistimet äärimmäisasentoon ja mahdollisista tulevaisuuden kuulovammoista huolimatta annoimme ns. palaa.

Inspiraationa ainakin allekirjoittaneelle toimi tyypillisten Kiss- ja W.A.S.P. -yhtyeiden lisäksi muuan sveitsiläinen, pelottavan tummaa musiikkia soittanut Celtic Frost -orkesteri. Yhtyeen keulakuva, Tom G. Warrior, aiheutti pelonväreitä esipuberteettisessa, täyttä kukintaa odottavassa mielessä. Voiko tällaisia ihmisiä olla?

Kyllä voi, Aki-Tero, kyllä voi.

Celtic Frost - Dethroned Emperor (Morbid Tales LP 1984)

Laru

Tuhansin vaijerein maahan ja muihin liikkuviin kohteisiin kytketty ihminen tässä jojona ravintoloiden välistä taivalta tutkimassa. Matkalla, ikäänkuin. Tai. Eerikinkatu, Fredrikinkatu, Albertinkatu, Abrahaminkatu, Kalevankatu, Lönnrotinkatu, meri. Viro. Lokkeja aseteltuna pilvien lomaan lastuiksi satunnaisiksi näkökentän tummentumiksi olisipa jo kesä. Rautakaupassa keski-ikäiset miehet voivat vittuilla ilman seuraamuksia, laikat ja sahat suojelevat konflikteilta. Astun ulos aurinkoiselle Itämerenkadulle, somalialaiset venäläiset suomalaiset virolaiset ghanalaiset ruotsalaiset liettualaiset kävelevät odottavina ei tässä hetkessä, vaan Lauttasaaressa, henkisessä Lauttasaaressa.

ei kiitos ja hyvästi

töistämme häipyi pysyvästi tänään työntekijä vajaan kahdeksan tunnin varoajalla. mahdollisimman huonoon aikaan, jättäen meidät pulaan ja teeskennellen samalla myötätuntoista. sama työntekijä oli ollut pois töistä käytännössä joka viikko 1-3 päivää "lasten sairastelujen takia". toisin sanoen oli työnhaussa muualla. tällaiselle tekopyhälle ihmiselle, josta pidin hänen ulospäin antaman valheellisen kuvan takia, voin enää sanoa vain tämän:

HAISTA VITTU.

IHMISIÄ KARSITAAN RAJULLA KÄDELLÄ HELSINGISSÄ

Helsingin kaupunki on päättänyt ryhtyä rajuihin toimiin ihmisasutuksen liikakasvua vastaan. Ensi syyskuun loppuun mennessä kaavaillaan populaation harvennusta 570 000:sta alle neljännesmiljoonaan. Keinoina kaupunki aikoo käyttää haulikoita, ihmisenrautoja, kaasutusta, räjähteitä sekä jalkajousia.

"Olemme saaneet lukuisia valituksia kanssaihmisistä helsinkiläisiltä. Ihmiset saastuttavat, öykkäröivät, ulostavat minne sattuu, tuhoavat kukkaistutukset ja aiheuttavat kaikenmoista harmia muille. Lisäksi ihmiset lisääntyvät todella nopeasti ja uudet kannat leviävät tehokkaasti ympäri kaupunkia", toteaa Helsingin kaupungin ihmiskysymyksen lopullisen ratkaisun yli-intendentti Harry Lipponen-Gestapo.

Pelkästään Meilahden kaupunginosassa räjähdysmäisesti lisääntyneet ihmiskannat ovat rikkoneet lukuisia ikkunoita, varastaneet ja romuttaneet autoja, pahoinpidelleet lähimmäisiä, kytänneet muita, jurpoilleet, talloneet nurmikoita sekä yrittäneet maksaa ostoksia väärällä rahalla.

"Puisto-osastomme työntekijät ovat parhaillaan pikakoulutuksessa lopullista ratkaisua varten. Harvennus alkaa huhtikuussa, ja odotamme pääsevämme toivottuun lopputulokseen syyskuun loppuun mennessä", Lipponen-Gestapo sanoo.

Rajuimmat harvennuskeinot toteutetaan Itä-Helsingissä, jossa Myllypuron, Kontulan, Kurkimäen, Kivikon ja Mellunmäen kaupunginosat räjäytetään tuhannen paskaksi dynamiitilla.


Eino-Sisko Perätalja, Helsinki (Reuters)